This day, 31.12.2013, will never happen again

Uusi vuosi uudet kujeet! Huomenna alkaa uusi kirja mun elämästä, jossa on 365 sivua ja mä aion tehdä siitä seikkailuntäyteisin, elämänjanoisen ja kiinnostavan. Minä vs elämä kamppailuja tulee varmasti olemaan monta kappaletta, mutta viimeisen kappaleen pitää päättyä niinkun tänäkin vuonna kävi: "Mä selviän kaikesta". Mulla on ollu tosi raskas vuosi, mm. tärkeitä ihmissuhteita on katkennu, ihmisiä on lähteny mun elämästä, oon aloittanu kokonaa uuden elämän 200 kilsan päässä kaikista rakkaista viime keväänä, oon saanu tietää kamalia asioita, oon ettinyt isää kissojen ja koirien kanssa ja vastaus oli niin kauhee mitä en vieläkään voi ees uskoo, oon ollut sairaalassa monta viikkoa, diagnosoitu sairauksia, oon ollu oikeudenkäynneissä, tapellut virkavallan kanssa ja vaikka mitä. Mut samaan aikaan tää vuos on ollut täynnä naurua, iloo, rakkautta, uusia ihmisiä, edelleenkin uuden elämän aloittamista, huumaavia onnentunteita, isoveljen löytäminen, muuttaminen ulkomaille, paljon matkustelua ja vaikka mitä. Luulin etten ikinä selviäis tästä vuodesta ja vaikka vaikeeta on ollut, nyt pystyn huokasemaan helpotuksesta ja toivoo et ensvuonna olis hieman helpompaa. Nyt voin myöntää onnellisena ittelleni sekä muille, että tää vuos sai nimekseen "mä selviän aina". Niinku mun ihanat kaverit on omistanu mulle mm. Uniikin Pätkätöis biisin ("Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko, siks selkä suorana mä seison") ja Jannan Sä et ole hullu ("Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa. Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät, hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa. Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan, jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa").
Rakastan teit kaikkia siellä Suomessa tosi tosi paljon! Terkut äidille, sisaruksille, Marikalle, Jennille ja Hennalle, jotka tuki mua kaikessa ja jakso aina kattoo mun itkeviä silmiä ja kuunnella mun tärisevää ääntä! :-)

Tänään mä oon käynyt kaupassa, ostin vähän vodkaa iltaa varten, tein ruokaa ihan yksin (tää on mulle siis ihan huippusuuri juttu, mä en meinaan oikeesti osaa käyttää muuta kun mikroa), leikin lapsien kanssa ja nyt tulin nopeesti postailemaan. Kohta takas lapsien kanssa leikkimään ja illalla sitte kohti Madridin kotibileitä parin kaverin kanssa. ;-) Tästä tulee niin erilainen uusvuos, mutta mä oon tosi onnellinen siitä. Musta tuntuu siltä että mä olen kotona, oon onnelline varpaista päänahkaan ja ensvuodesta tulee mahtava. Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille jotka ootte jaksanu seurailla mun puuhia viis päivää täällä ja toivottavasti jaksatte jatkossakin lueskella mun kommelluksista, itketyistä öistä ja uusista seikkailuista.