MILLOIN JA MIKSI TULI IDEA LÄHTEÄ AU PAIRIKSI?
Tää kuulostaa hieman hullulta, mutta oon nähny viimeisen kuukauden ajan paljon lentokoneunia. Oli kyseessä sitten lento-onnettomuus, rakettimatka avaruuteen tms, joka yö olen jossakin lennellyt. Googlasin asiaa moneen otteeseen ja kaikkialla luki, että suuri elämänmuutos tulossa. Erosin niihin aikoihin poikaystävästäni ja aattelin tottakai että se liittyy jotenkin siihe. Toisinpa kävi. Kolme yötä sitte näin unta, että olin au pairina ulkomailla. Heräsin varmaan viideltä aamulla siihen ja valvoin koko aamun miettien että tarkottaako tää nyt sitä, että mun pitää lähteä. Sitte kello olikin jo nii paljon ja mun piti lähteä hoitamaan asioita ja juoksin muutaman tunnin päästä kotiin tekemään eri au pair sivustoille tunnuksia, muokkasin profiiliani ja aloin suunnittelemaan. Ja heti seuraavana päivänä oli jo mahtava perhe tiedossa, myin puolet huonekaluistani ja irtisanoin asunnon.
Nyt kolme päivää myöhemmin oon jo ostanut lentolipun, irtisanonut tosiaanki sen asunnon, myyny lähes kaikki huonekalut, tehny muuttoilmoitukset, kertonu sukulaisille ja kavereille asiasta ja lähes kaikki on reilassa. Eli tää oli tämmönen tosi lyhyt päähänpisto, jonka mukaan toimin. :-)
MILLOIN LÄHDEN, MINNE JA KAUANKO VIIVYN?
Seitsemältä aamulla, 27.12, lähtee lentokone kohti Berliiniä jossa vaihan konetta ja sitten määränpäähän Madridiin. Siitä on joku 10-15 kilometriä Pozuelo de Alarconiin, mihin siis muutan. Siinä kunnassa on noin 80 000 asukasta, eli ihan sopivan kuulonen paikka mulle. Tuun takaisin luultavimmin heinäkuussa, eli vähän yli puol vuotta siellä vietän.
MINKÄLAINEN PERHE ON KYSEESSÄ JA MITÄ TEHTÄVIINI KUULUU?
Perheessä on äiti, isä ja kolme lasta. Nuorin on 6-vuotias pikkutyttö, keskimmäinen on 9-vuotias poika ja vanhin 12, kohta teini-iässä oleva poika kanssa. Koko perhe tuntu tosi mukavalt, äiti on ihana energiapakkaus myöski! Lapsia teki mieli halaa jo Skypen välityksellä, haha. Mun tehtäviin kuuluu aamulla herättää lapset, tehä aamupala, pukea ne ja viedä kouluun. Iltapäivällä sit haen ne, teen välipalaa, autan läksyjen kanssa ja illalla autan nuorimmaista käymään suihkussa ja pistämään ne nukkumaan. Sit tottakai päivisin viel leikin niitten kanssa ja tuhlaan omaa ylimäärästä energiaani, mitä on tooosi paljon! Perhe kyl kuulostaa ihan mahtavalta, tänäänki oon sähköpostitellut sen nykyisen au pairin, Abbyn, kanssa ja se kerto paljon vinkkejä ja kaikkea kivaa!
MITKÄ ASIAT PELOTTAA?
Pelkään ylikaiken koti-ikävää. Tai no, eihän mulla täällä enää edes kotia ole, mutta tuun kaipaamaan jotakin täysin omaa, jotakin varmasti pysyvää. Äitiä, veljeä ja kavereita tulee myös niin suunnaton ikävä, et parit ekat viikot varmaan itken vaan Skypessä, haha. Mua myös pelottaa ihan kauheesti ruokapuoli. Oon tosi nirso ja monelle aineelle allerginen ja siel syödään eniten just niitä, mitä vihaan. Kerroin olevani niille allerginen, hahaha. Perheenäiti ei ottanu asiaa kovin hyvällä :-D Lupasin silti ostaa omat ruokani ja kokkailla, jos niillä on jotakin semmoista ruokana, mitä en pysty syömään. Sen lisäks pelkään myös sitä, etten saa kavereita tai aika käy pitkäksi. En oo ikinä tottunu olemaan viikonloppuja kotona / sisällä / yksin, jote pelkään sitä sitten siellä Espanjassaki aika paljon. Muut asiat nyt ei hirveesti pelota, ehkä vähän jännittää ja mietityttää. Mut noi on ne päälimmäiset kammotukset!
MITÄ ASIOITA ODOTAN?
En malttais millään odottaa lähtöpäivää! Ja sitä että nään perheen, tulevan huoneeni & asunnon, tulevan koulun (käyn espanjan kielen kursseilla koulussa siel pari kertaa viikossa), Madridin ja kaikki uudet asiat! Oon niin malttamaton, olisin ihan valmis lähtee samointein. Voin vaan kuvitella kuinka siistii on kävellä Espanjassa uutenavuotena rakettien räiskeessä ja kuinka opin talsimaan tiettyjä reittejä, kulkemaan Pozuelossa ja Madridissa helposti ja eksymättä ja haluun niin innolla tutustuu uusiin ihmisiin. Tuntuu et ootan ihan kaikkea, mitä vaan tolta reissulta voi saada :--)
MITÄ PERHEENI JA YSTÄVÄNI SANOIVAT?
Äidille taisin ekana soittaa, että mä muutan ulkomaille parin kuukauden sisää. Hetken oli puhelimen päässä hiljasta, ja sitten rakas äiti alko heti miettimään vaan huonekalujen myymistä, astioiden ja muiden tavaroiden tuontia äidin häkkikellariin ja sellasia käytännöllisiä asioita. Nyt se on kyllä ihan paniikissa ja niin kyynikko, kun ihminen voi vaan olla. "Entä jos ne ei haekaan sua lentokentältä?" "Entä jos et saa kaikkii asioita hoidetuks?" "Entä jos kaikki menee pilalle?" ja lista on loputon. Ei se kai viitti myöntää että sitä pelottaa lähettää oma tytär toiselle puolelle Eurooppaa ihan yksinään tuntemattomaan maahan, kaupunkiin ja perheeseen. Vuotta vanhempi veli ei halua että mä lähen, mummo on aika ihmeissään ja sisko on ihan innolla kuuntelemassa mun tarinoita.
Osa kavereista on ihan "jee mahtavaa!!!" -fiiliksellä mukana, pari ärsyttävän kateellistaki löytyy ja paras kaveri on suruissaan mun lähöstä. Johan mä 8 kuukautta sitten muutin lähes 200 kilometrin päähän kotikaupungista ja toi rakas höppänä oli jo sillon vähän angry with me, mutta kyl tää tästä. Ainahan mää takasin tuun Suomeen, eikä puol vuotta loppupeleissä nii pitkä aika ole. Mut kaverit on siis tosiaankin kaikki vähän eri fiiliksillä. Osa onnittelee, osa haluu kuulla kaiken mun tulevasta vuodesta, osa on kyynikoita, osa murehtii mun puolesta jnejne. Mutta mutta, kaikkia ei voi miellyttää and this is my life, I'll live it like I want ;)
