Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen

 Mun elämä on pientä piiripiiripyörii -leikkiä, vähän väliä sataa ja hetken päästä aurinko paistaa. Taas opin ketkä on oikeita kavereita ja ketkä ei. Mokasin pitkästä aikaa, mut nousin takas jaloilleni. Ihastuin, petyin, kiinnostuin, pelkäsin. Mikään ei oo mustavalkoista, maailma pyörii vielä ympyrää. Kohta olis taas muutto edessä ja mä tiiän, et mun pitää avata uusi sivu kirjassa. Kävelin myrskyyn, pyörin siellä ympyrää, pääsin puhtaampana kuin koskaan takaisin maailmaan. Nyt oon valmis taas kohtaamaan uudet vuoret ja 31.12 aion nauraa onnesta. Miks ihmissuhteet on niin vaikeita? Mulla on ikävä äitiä. Juhannus on mielenkiintonen, hakisko joku mut takas Turkuun? Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen.

Funny how I'm the broken one but I'm still the shining one

Tää blogi varmaan täyttää Yuen kuvista, ku se on nii fotogeeninen (ja mun suosikki) lapsi! Tänään mä oon paiskinu töitä 12 tuntia, kierrelly kaupoissa perheen kaa ja oltiin puistossa ton tytön kans hetki leikkimässä & kuvailemassa. Mua niin vituttaa nää puhelinkuvat, mut no can do. Varsinki ku hämäräl ottaa näit kuvii, niin laatu on ihan -6. Kohta meen tekee lapsille päivällisen ja pistän ne nukkumaan - vaikkaki Yue nukkuu täl hetkelläki olkkarin lattialla... Huomen herätys on jo puol kaheksalta ja arki alkaa! Eli lapsille vaatteet päälle, aamupala pöytään, kouluun vieminen ja samaa aikaa mun pitäis olla omassa espanjan kielises koulussa n. 2,5 kilsan päässä. Kuulostaa toosi hyvältä... not. Jos huomenna pääsis jopa keskustaan näkee kavereita, alkaa pännii tää sisällä istumine.

Läheiset kyllä tietää mitten kaikkien (hei missä mun suomenkielen taito on...?!) sairauksien kaa mä painin nyt ja loppuelämäni, ja pari viime päivää on ollu kyl aika rankkoja. Eikä auta meinaan yhtää tieto siitä et lääkkeet tulee loppumahan parin kuukauden päästä ja täält Espanjasta en saa niit lisää, koska ne on kuulemma liian kovia tai jotaki muuta vastaavaa, en muista mitä hostmom siittä selitteli. Mut ei se mitään, mä hymyilen ja henkäsen. Kaikki kipu loppuu aikanaan tai sitte siihen turtuu vaan.

A beautiful moment has happened here

Oikeesti, mä oon ihan salee jossaki leffassa ja joku kuvaa mua kokoajan. Kaikki on käsikirjotettu, elämä on ku unelmaa ja mä vaan hymyilen. Onnelliset biisit laulaa mua säestän ja kaikki kattoo mun hymyä ja nauraa mun naurulle. Ehkä mä en kuulu tänne (vielä?), mut tiiän et mun elämän tarkotus on asua ulkomailla ja saada muut ihastumaan mun onnellisuuteen. Mä oon kuin joku nähtävyys näille miehille täällä ja mun vuoks otetaan jopa vuoronumeroita, haha. Vaikka pieni ikävä kokoajan piilee takaraivossa ja ajatukset suuntaa monesti äitiin ja kavereihin, mä en vaihtais päivääkään, en minuttiakaan pois. Ehkä tää ei oo mun unelmaduuni, mutta ainaki saan täydellisen mahollisuuden asua ulkomailla "ilmaiseks". Nyt jo sormia kutittaa kirjottaa aupairworldin nettisivu osoiteriville, tehä uudestaan profiili ja hakee syksyks Amerikkaan töihin. Anteeks äiti, toivottavasti et itke ku tätä luet :-D

Mutta anyways. Tänään me otettiin Yuen, eli ton pikkutytön kaa kosolti kuvia, kutittelin sen henkihieveriin ja se yritti tehä mulle erilaisia piloja huonolla menestyksellä. Päiväl suuntasin Danielin kans "yhille", vaikka ite en mitää juonnukaan huonon alkoholivalikoiman takii. Onneks Daniel sitte joi munkin edestä muutamat. ;-D Nyt saavuin kotiin, lepäilen täs pari tuntia, alan laittautumaan iltaa varten ja sitte tuleeki ensimmäinen kunnon ilta ulkona Madridissa! Meit on lähössä ihan huippuiso porukka ja ekaa kertaa täällä tapaan joitai naispuolisia, haha. Yritän rohkaistuu ja ottaa kuvii kavereitten kanssa, et tänne sais jotakin muutaki postattavaa ku mun lärvikuvia, lapsien tai maisemien kuvia. Mut nyt tsau taas, mun pitää kiirehtiä nauramaan puol tuntia putkeen!

Just know that everyone feels broken sometimes

 Mä olin tänään huono au pair ja luin vaa kirjaa ku lapset katto telkkaa ja temmelsivät. Eka ruokakuva on uudelta vuodelta kun meiän piti syyä jotakin, mut se palo aika hienosti pohjaan... Ja toinen kuva on spagettibolognesea jonka mä ite tein! Kelatkaa, minä. Yksin. Ja talo on ehjä. Vau! :-D Ne jotka ei tiedä mua in real life, oon päätyny jopa Riemurasiaan & Feissarimokii mun kokkailujen takia. Eli älkää päästäkö mua ees lähellekää keittiötä! Muttajoo, tänää on ollu puuhaa koko päivän ja ulkona on vaa satanu, nii en lähteny sille pitkälle kävelylenkille talsimaan ja ottamaan kuvia, sorry bout that. Me katottiin lähes koko perheen kanssa (mä, hostmama, lapset, hosttäti ja hostmummo) joku lastenleffa mikä oli itseasias aika hyvä! Tänään ei oo taaskaan oikeen kerenny lepäämään, tulin just suihkusta ja nyt pitäis alkaa laittautua. Tunnin parin päästä pitäis lähtee käveleen rautatieasemalle ja nähä taas Pacoa. Eilisen vaan nukuin kokonaa ja mitä nyt laskin, niin yli 26 tuntia olin untenmailla. On uuden vuoden vietto sitte rankkaa!

Mä en voi uskoa et huomen tulee viikko Espanjassa asumista! Tuntuu et oisin ollu täällä ikuisuuden. Ja täl hetkellä mul on kauhea ikävä perhettä ja ystäviä. Ennen ku lähin tänne, puol vuotta tuntu ajallisesti tosi lyhyeltä. Nyt se vaa tuntuu niin kaukaselta ja Suomi tuntuu kuin toiselta galaksilta. "Puol vuotta" soi kokoajan mun päässä ja en osaa ees ymmärtää kuinka pitkä / lyhyt aika se on. Ei sillä, oon onnellinen täällä, mut kyl jonku rakkaan ääni piristäis ny aika kovasti!
Ei tunnu yhtää siltä et huomenna olis perjantai. Aamulla me lähetään johonkin ihme keskustaan tai jonnekin (ei Pozuelon saatika Madridin, jos oikein ymmärsin). Sieltä pitääki kattella uusia farkkuja, enkun kielisiä kirjoja, farkkuja, huulipunaa... Ja veikkaampa et huomisen oon lapsenvahtina koko illan, mut tänne saapuu lauantaina Ruotsista yks tyttö, jota ootan sieluni kyllyydestä! Jos pääsis lauantaina ekaa kertaa clubille täällä. ;-) Ensviikolla tuleeki sitte lisää kavereita tänne ja kunnon arki voi alkaa kera lastenhoidon, espanjan kielen koulun ja kavereiden. Mut nyt mun pitää kiirehtiä föönailemaan hiuksia, pukemaan ja laittautumaan! Bye!

This new year was once in a life time

 

 Meillä muutamat ekat päivät tääl oli niin hirveetä sähellystä, et saatiin vast eilen otettuu nää kuvat musta & lapsista. Mä näytin eilen iha kiinalaiselta kuu-ukolta, kun hostmama lainas mulle tota paitaa. :-D Eli lapsista sen verran että toi lähes mun pituinen on 12-vuotias Pablo, keskellä ja alemmassa kuvassa on adoptoitu 6-vuotias tyttö Yue ja toi toinen poika on 10-vuotias Diego. Yue on niin mun lempparilapsi ja hostamamakin ihmettelee, kuinka Yue rakastu muhun heti ja se on kokoajan ihan kiinni mussa. Muita au paireja se on kuulemma aina vaa mulkoillu, haha.

Uus vuos meni aika rauhallisissa merkeissä ja oli ihan hauskaa, vaikka selvinpäin olinki. Eka mentiin jonneki kotibileisiin Veselinin ja Riccardon kanssa, sitte otetiin siitä kaks tyttöä mukaan ja jatkettiin toisiin kotibileisiin. Ne oli niin tylsät että voi terve, joten päätettii kävellä Riccardon kotiin ja olla siellä viidisteen. Eka käveltiin varmaan 1,5-2 tuntia, otettiin kaks eri bussia ja joskus vähä ennen puol viittä vasta päästiin sinnekin. Tosta huomaa, kuinka iso Madrid oikeesti onkaan! Voin sanoo et siellä vauhti oliki tosi villi ja Riccardo kinus kunnon ryhmäseksejä pystyyn, mut onneks mä ja saksalainen au pair oltiin ideaa vastaan ja pystyttiin vaa köllöttelee sängyssä (anteeks äiti ku joudut lukee tällästä!) :D Kotona mä olin yheksältä aamulla ja kun juna Pozuelon rautatieasemalla pysähty puol yhdeksältä, se oli iiihan täynnä. Ihmisiä joka puolella. Kelatkaa, puol yhdeksältä aamulla?! Suomessa ei varmaan näkyny ristin sieluakaan siihen aikaan, haha. Mutta joo, ikimuistonen uus vuosi ja nyt toivon hyvän vuoden puolesta! :-) Harmi kun en kuvii oikee viittiny ottaa, vaikkaki joku kiinalainen kotibileissä numero 1 niitä ottikin. Jos satun näkemää niitä Facebookissa, pakko lisäillä tänne!

By the way, täällä ei varmaan hirveesti hengailla kavereilla. Ees lähes parhaat ystävykset ei tiedä tarkalleen missä toinen asuu, mikä on mun mielest ihan hulluu. Tai sitte oon törmänny vaa omituisiin yksilöihin, mikä on seki ihan mahollista. Aamulla kävellessäni kotiinki kadut oli täynnä pieniä eri värisiä rakettien jämii, mitkä oli niin söpöjä! Ja huomasin taas kaks uutta eroavaisuutta Suomeen: eka on se että edes viinaa ostettaessa ei kysytä henkkareita ja toinen on se, että maito pidetään lämpimässä. Mun mielestä tosi ällöttävää, kuka ny lämmintä maitoa voi juua?!

Tänään mä heräsin vasta puol kuudelta päivällä, kävin syömässä spagettibolognesea ja tulin takas nukkumaan. Ja nyt puol kymmeneltä heräilin uudestaan. Eli sinne meni se 1.1.2014! En tiiä yhtään miten mun pitäis taas muutaman tunnin päästä saada unta ja herätä aikasin aamulla, haha. Tästähän tuli romaanin kokonen postaus tekstien takia, toivottavasti jaksoitte lukea. Ja huomenna lupaan kuvailla paljon, käydä pitkällä lenkillä ja tehdä kuvapainotteisin postauksen!

I may be a bird, because I flew this far

Mä olen niiiiiiiiin poikki! Aamulla jo väsytti herätessä niin pirusti ja nyt viel raskas päivä takana, eikä tosiaankaan oo tää päivä vielä edes lopuillaan. Päivällä mulla oli tosi kipee olo ja olin ehkä maailman huonoin au pair ikinä ja syrjäydyin mun huoneeseen muutamaks tuntia ja jätin lapset huutavan isomamman luokse. Muuten opetinkin vanhimmalle lapselle suomalaisen korispelin, Manun, ja se rakastu siihen ikihyviks! Väännettiin sitä ties kuinka kauan ja olin ihan puhki lopulta. Olin ihan fiiliksissä et jee nyt pääsen huoneeseen hetkeks köllöttelemään, puhelin vaan piris ja halusin kovasti vastailla kavereille ja olin niin hyvilläni tulevasta rauhasta. No johan hostmama etti mut käsiinsä ja sano et nyt alkaa iso lasten vaateurakka... Siihenkin tuhlaantu kolme tuntia ja nyt mä oon ihan poikki. Hyvä kun nää espanjalaiset ei osaa suomea, joten voin hyvin kertoo tänne mun ja hostmaman juttelun tänään. :-D Kerroin siis hostmamalle kuinka nään huomen kahta eri miestä, samaan aikaan ja samassa paikassa ja molemmat on kiinnostuneita musta. Ja kaikenlisäks mulla on tääl viel kolmas mies, kestä oon oikeesti kiinnostunu. Hetken hostmama katto mua, alko nauraa, heitti yläfemmat ja totes että hyvin mä näitä miehiä pyöritän täällä, hahaha.

Tunnin päästä on taas varmaan karsee päivällinen, mut mun maha huutaa ruokaa. Pakko saada edes jotaki naamaan, tänäänkää syöny muuta kun aamupalan. Yheksän kymmenen aikaan tätä aikaa, mun pitäis vielä lähtee Pacon kanssa ulos kiertelemään kauppoja ja metsästämään banaanilikööriä ja pakko ostaa tupakkaaki. Ja muuten varmaan taas vaan kiesaillaan, juuan pikkasen vodkaa ja pidetään hauskaa. :-) Ja aamulla aikanen herätys, jipijajee... Ja tää onkin jo toka vika päivä tätä vuotta, iiks!

Live your dreams

 Heräsin ihanaan auringon paisteeseen ja mulla on ollu tosi hyvä fiilis siitä asti. Käytiin lapsien kanssa viemäs pahviroskia vähän kauemmas ja nää kuvat on otettu siltä reissulta. Muuten käytiin tänää koko perheen voimin Pozuelon keskustassa, kattomassa rautatieasema ja mentiin hostmomin kans istumaan sellaselle puistoalueen terassille ja juteltiin kaikkii asioita läpi. Kotiin tultaessa oli lounas (tääl syödään iha sika myöhään! Lounas on kahen aikaa ja päivällinen on vasta yheksältä, mitä ihmettä...) ja pelasin kahen lapsen kanssa korista. Tää päivä on ollu kyl ihan huikee ja kello on täällä vasta neljä. Tunnin päästä lähen takas Pozuelon keskustaan ja tuun näkee ekan "tuttuni" täällä, erään Paquillon. En oo jutellu sen kaa ku Facebookissa ja Whatsappis muutaman lauseen, jote kattoo mite tullaan juttuu in real life. Yritän ottaa mahollisimman paljon kuvia ku yksin tuolla kävelen tänää illemmalla, mut muuten en kyl sen Paquillon kanssa kehtaa mittään kuvia napsia :-DD Ei tunnu yhtään viikonlopulta ku ei oo Suomessa ryyppäilemässä ja viettämäs kavereitten kaa aikaa, mut ei se haittaa ollenkaa. Ja tupakkaakaa ei oo tehny alkuunkaan mieli! Huomennaki on taas kalenteri täynnä puuhaa ja elämä maittaa. I couldn't be happier right now :-)

No sleep until Madrid

Täällä ollaan oltu jo kolmisen tuntia! Astuin lentokoneest väsyneenä, vähä hermostuneena ja turhautuneena ja mitäs olikaan vastassa? No lapsien tekemä welcome kyltti mulle, mikä näkyy kunnol ekassa kuvassa. Mut have to say, ekat fiilikset Madridista oli aika tylsät. Kattelin aika autioita ja karuja maisemia autosta, mut kai keskustas sitte on iha eri näköstä :-) Tää talo yllätti mut positiivisesti (tää on kolmikerroksinen ja ylin kerros on kokonaa mun!!), lapset on ihania ja hostmom on ihan paras! Toki täältä muutama haittaki löytyy, mm. talo on ihan jääkylmä. Mulla on ny legginsit, villasukat, lämmin jumpsuit, toppi ja huppari päällä ja tärisen kylmästä. Koht kyl kömmin peiton alle hakemaan viel vähän lämpöö. Vähän on täl hetkel huonot fiilikset, mut eiköhän se tästä. Ekat päivät on kumminki aina varmaa aika rankkoja, ainaki toivon näin etten oo ainut. En oo nukkunu silmäystäkää sitte 1,5 vuorokautee joten nyt kyl kömmin tonne peiton alle, pistän Sons of Anarchyn pyörimää ja yritän hetken nukkuu. Adios!