This new year was once in a life time

 

 Meillä muutamat ekat päivät tääl oli niin hirveetä sähellystä, et saatiin vast eilen otettuu nää kuvat musta & lapsista. Mä näytin eilen iha kiinalaiselta kuu-ukolta, kun hostmama lainas mulle tota paitaa. :-D Eli lapsista sen verran että toi lähes mun pituinen on 12-vuotias Pablo, keskellä ja alemmassa kuvassa on adoptoitu 6-vuotias tyttö Yue ja toi toinen poika on 10-vuotias Diego. Yue on niin mun lempparilapsi ja hostamamakin ihmettelee, kuinka Yue rakastu muhun heti ja se on kokoajan ihan kiinni mussa. Muita au paireja se on kuulemma aina vaa mulkoillu, haha.

Uus vuos meni aika rauhallisissa merkeissä ja oli ihan hauskaa, vaikka selvinpäin olinki. Eka mentiin jonneki kotibileisiin Veselinin ja Riccardon kanssa, sitte otetiin siitä kaks tyttöä mukaan ja jatkettiin toisiin kotibileisiin. Ne oli niin tylsät että voi terve, joten päätettii kävellä Riccardon kotiin ja olla siellä viidisteen. Eka käveltiin varmaan 1,5-2 tuntia, otettiin kaks eri bussia ja joskus vähä ennen puol viittä vasta päästiin sinnekin. Tosta huomaa, kuinka iso Madrid oikeesti onkaan! Voin sanoo et siellä vauhti oliki tosi villi ja Riccardo kinus kunnon ryhmäseksejä pystyyn, mut onneks mä ja saksalainen au pair oltiin ideaa vastaan ja pystyttiin vaa köllöttelee sängyssä (anteeks äiti ku joudut lukee tällästä!) :D Kotona mä olin yheksältä aamulla ja kun juna Pozuelon rautatieasemalla pysähty puol yhdeksältä, se oli iiihan täynnä. Ihmisiä joka puolella. Kelatkaa, puol yhdeksältä aamulla?! Suomessa ei varmaan näkyny ristin sieluakaan siihen aikaan, haha. Mutta joo, ikimuistonen uus vuosi ja nyt toivon hyvän vuoden puolesta! :-) Harmi kun en kuvii oikee viittiny ottaa, vaikkaki joku kiinalainen kotibileissä numero 1 niitä ottikin. Jos satun näkemää niitä Facebookissa, pakko lisäillä tänne!

By the way, täällä ei varmaan hirveesti hengailla kavereilla. Ees lähes parhaat ystävykset ei tiedä tarkalleen missä toinen asuu, mikä on mun mielest ihan hulluu. Tai sitte oon törmänny vaa omituisiin yksilöihin, mikä on seki ihan mahollista. Aamulla kävellessäni kotiinki kadut oli täynnä pieniä eri värisiä rakettien jämii, mitkä oli niin söpöjä! Ja huomasin taas kaks uutta eroavaisuutta Suomeen: eka on se että edes viinaa ostettaessa ei kysytä henkkareita ja toinen on se, että maito pidetään lämpimässä. Mun mielestä tosi ällöttävää, kuka ny lämmintä maitoa voi juua?!

Tänään mä heräsin vasta puol kuudelta päivällä, kävin syömässä spagettibolognesea ja tulin takas nukkumaan. Ja nyt puol kymmeneltä heräilin uudestaan. Eli sinne meni se 1.1.2014! En tiiä yhtään miten mun pitäis taas muutaman tunnin päästä saada unta ja herätä aikasin aamulla, haha. Tästähän tuli romaanin kokonen postaus tekstien takia, toivottavasti jaksoitte lukea. Ja huomenna lupaan kuvailla paljon, käydä pitkällä lenkillä ja tehdä kuvapainotteisin postauksen!