All over the Europe

Oon tehnyt jo matkapostauksen joulukuussa, mut voisin tehä uudestaan saman. Tekstiki kertoo samasta asiasta suurinpiirtein, joten jos oot jo lukenu sen joulukuisen postauksen, tän voi suoraan sulkea.
Oon aina matkustellu todella paljon. Lapsena me käytiin lähes koko Suomi läpi, aina ajettiin kesäsin pitkii matkoi ja yritettiin tehä muistuvia lomamatkoja. Rakastin istuu autossa ja kattella kesäsiä maisemia. Ruotsissa ja Virossa käytiin myös joka vuos, ainakin kerran tai kaks. Hotelliyöt, Pärnun vuokra-asunto ja Tukholman vanhakaupunki on jääny hyvin mieleen. Äiti on aina ollu yksinhuoltaja, joten rahaa ulkomaanmatkoihin ei ollu niin paljoa. Onneks ollessani 12-vuotias, mummo päätti viedä meiät kaikki etelänlomalle.

Samana kesänä, 12-vuotiaana (2007) me lähdettiin Bulgariaan, Sunny Beachille, äidin, veljen, serkun ja mummon kanssa. Käytiin parissa eri kaupungissa, viininmaistajaisissa, vuorikierrolla jne. Me ei olla ikinä oltu altaalla makailijoita, joten tekemistä ja puhtii reissulla riitti. Muistan vieläki sen Bulgarian lämmön, ihmisten ystävällisyyden, kaiken uuden ja jännittävän. Tällä reissulla mä tajusin, et mut on luotu matkustelemaan.
Vaikka Sunny Beach onkin kunnon turistikohde, suosittelisin sitä paikkana ehdottomasti. Siellä on paljon nähtävää ja tekemistä, mut samalla isot ihanat hiekkarannat missä voi lepäillä. Nessebar on todellakin käymisen arvonen paikka, eikä sitä kannata missata.

Kotiinpaluun jälkee sain idean (silloisen) parhaan ystäväni kanssa: me halutaan lähtee kaksin kielikurssille Englantiin, Brightoniin, seuraavana kesänä. No äidin mahtavat suostuttelutaidot sai kaverin vanhempien pään kääntymään ja me varattiin matkat. Koko odotteluaika oli jännittävää ja mahtava fiilis päästä 13-vuotiaana ilman perhettä ulkomaille. Kielikurssi oli jymymenestys vaikka meiän host-perheessä olikin paljon vikaa. Jätin Brightonissa lapsenkenkäni sinne ja hyppäsin murrosikäsen kenkiin.
Jos lapsia joskus saan, he saavat mielihyvin lähtee kielikurssille. Ja varsinkin Englantiin. Koko muisto Brightonin reissusta on välillä mielessä enkä voi muuta kuin kiittää äitiäni siitä, et sain kokea sen. Ehdottomasti siis pikkusisaret ja nuoret lukijat, menkää kielikurssille, vaikka se onkin tosi kallista. :')

Taas seuraavana kesänä, vuonna 2009, hyppäsin sen samaisen kaverini vanhempien asuntoautoon ja ajettiin koko Suomen läpi Norjan Tromssoon asti. Se oli niin kaunis paikka, henkeäsalpaavat lumiset vuoret ja maanpinnalla oli tosi lämmin. Harmi kun en muista juurikaan Tromssosta mitään, se ei kai ollu mitenkään mieleenpainuva sitten.
Norjahan on kuuluisa kalleudestaan, joten ite en ehkä sinne lomalle lähtisi. Autolla suosittelen ajamaan pohjois-Norjaan kaikkien niiden maisemien vuoksi. Oli ihan parasta ajaa isoo vuorta kiertäen ja päästiin välillä niinkin korkeelle, et korvat meni oikeen lukkoon. Suosittelen silti Tromssoa / Norjaa, jos ei ole rahasta kiinni.

Taas vuosi meni eteenpäin ja 2010 kesällä päätettiin lähteä viiden tähden hotelliin Kreetalle mun äidin, silloisen isäpuolen ja silloisen parhaan kaverin (sama kuin Brightonissa ja Norjassa) kanssa. En oo ikinä eläessäni nähny niin hienoa "hotellia" ja meillä oli oma kakskerroksinen talomme. Vaikken paljoa rantalomista pidäkkään, oli kivaa maata muutama päivä altaalla ja pari päivää tehä kierroksia Heraklioniin ja Iraklioniin. Tästäkin mulla on suht vähän muistoja, enkä saa mieleeni mitään erikoisempia paikkoja tai maisemia. Silti oli mahtava loma perheen kanssa. :-)
Kreeta oli mun mielestä jotenkin nähty paikka. Se ei tarjonnut juurikaan mitään uutta, ehkä hienoja rantamaisemia, mutta siihen se jäi. Onneks meiän hotelli oli niin super, muuten olis matka jääny varmaan vähä harmittamaankin. En suosittele tuhlaamaan rahoja Kreetaan, haha.

Kreetan jälkeen olin pari kolme vuotta käymättä missään lentokonematkan päässä. Ravasin vain Ruotsissa ja Virossa niinkuin aina. Pikkuhiljaa tuli vuosi 2013 ja mun 19-vuotissynttärit läheni. Tilattiin matkat silloisen poikaystävän kanssa Saksaan, Berliiniin. Matka ittessään oli aivan aivan aivan ihana! Berliini ittessään ei ollut mun mielestä mikään "must see" -kohde, enkä uudestaan varmaankaan menisi. Seura oli silti paras ja kolme päivää Berliinis hujahti todella nopeesti. Kaikinpuolin jäi tosi hyvä maku suuhun matkasta.
Berliiniäkään en välttämättä suosittelisi. Siellä oli siis todella paljon kyllä nähtävyyksiä ja muuta hienoa, mut sekin oli jotenki niin.... nähty? Berliini ei tarjonnut mun mielestä mitään muuta, kuin muutamia historiallisia nähtävyyksiä ja hyviä shoppailukauppoja.

Saksasta palattuani tilasin alle 12 tunnin päästä uudet lennot. Tällä kertaa matkakohteena oli Dublin, Irlanti. Matkalle lähin alle pari viikkoa Suomeen paluuni jälkeen vuonna 2013. Irlannista mulla ei ole paljoakaan kuvia, varsinkaan hyviä. Dublin oli siis tosi kaunis kaupunki ja voisin kuvitella meneväni uudestaan. Muistikuvat on Dublinistakin tosi vähäiset, koska istuttiin lähes kokoaika kaverini asunnolla ja pari kertaa käytiin keskustassa. Toisella kerralla mä olin niin kännissä, ettei ole muistikuvia ja tiedän nolanneeni itteni ihan 6-0, haha.
Irlantiakin suosittelisin joillekuille, mutta en kaikille. Dublinissakaan ei hirveesti mitään nähtävyyksiä ole ja se sopii ehkä vähän paremmin viikonloppulomalle. Suosittelisin silti kyllä käymään, varsinki jos vuokraa auton ja lähtis kattomaan muuta Irlantia.

 Ja kuten jokainen lukija tietää, Irlannin jälkeen pysyin Suomessa pari kuukautta ja muutin 2013 joulukuussa Madridiin, Espanjaan. Vaikken kovinkaan kauaa siellä kerenny asumaan, pääsin tutustumaan ihanaan kaupunkiin, ihmisiin ja Gonzuelan perheeseen. Madrid oli fabulous, iso ja jännittävä. Siltikin se oli niin tuttu ja läheinen, Suomi niin kauas ja vierainen. Madridiin oon suunnitellut vielä lähteväni, ei semmosta paikkaa voi vaan unohtaa!
Madridia suosittelen suurella, suurella sydämmellä. Paljon nähtävää, paljon tekemistä, paljon nähtävyyksiä, paljon kaikkea! Madridiin vois mennä vaikka viikoksikin kaupunkilomalle, koska siellä tekemistä riittää.

Siinä oli siis mun tämänhetkiset matkat. Nyt tosiaankin tulee uusina maina Hollanti, Luxemburg, Sveitsi, Itävalta ja Tsekki. Niistä teen kans tälläisen samanlaisen postauksen, tosin varmaan huomattavasti laajempana kokonaisuutena. Ajan myös junalla koko Saksan läpi ja hivenen Ranskan läpi, joten niistäki tulee pientä postausta.
Tälläset matkapostaukset saa mun innon niiiiin korkeelle! Cant wait! :')

She's caught between who she is and who she wants to be

Tänään me nähtiin kavereitten kans Turun keskustassa yksisarvinen, ollaan naurettu aamuyön pikkutunneille asti lähes joka päivä, meistä on tiivistyny uusi ja läheinen kaveriporukka, mä oon kusessa, elämä on salaista, ikävöin enemmän ku uskottekaa Espanjaa, oon taas pitkästä aikaa huomannu Turun kauneuden ja ikävöin perhettä.
Joka toinen päivä mä hymyilen ja halailen kavereita onneissani, joka toinen päivä mä muserrun ja mietin muuttoa jolleki toiselle paikkakunnalle. Mä tiedän olevani täl hetkellä aika pohjalla ja suunta on vaan ylöspäin, mut näillä toilailuilla se vankilareissu lähenee kummasti. Kohta mä täytän 20, oon erkaantunu Riihimäen ja Turun entisistä kavereista, oon löytänyt uudet tuulet ja mua välillä vähän surettaa. Silti eilen mä vaan nauroin kavereitten kanssa, me pidetään yhtä ja toisia autetaan aina. Oon yks jätkistä, nyt ja aina. Ja jollaki tavalla se on ihanaa, mielenkiintosta ja mä huomaan, kuinka paljon musta välitetään. Katoin Kuuta, pohdiskelin elämää, kaduin tekojani. Mä niin haluisin kirjottaa kaikesta mitä oon viime viikkoina nähny, kokenu, tehny ja tuntenu. Mutten voi, tää on oikeesti salaista. Joku uus suunta elämään, sitä mieltä mä olen. Ainii, tänää sain puhelun, kuinka mun pappa ei ookaan mun pappa. Mun elämässä sattuu ja tapahtuu, aattelin vaan päivitellä olevani elossa (ja Jennan takii!) ja mä toivon et pystyn pysäyttää itteni. Peace for everyone, bye!!

This day, 31.12.2013, will never happen again

Uusi vuosi uudet kujeet! Huomenna alkaa uusi kirja mun elämästä, jossa on 365 sivua ja mä aion tehdä siitä seikkailuntäyteisin, elämänjanoisen ja kiinnostavan. Minä vs elämä kamppailuja tulee varmasti olemaan monta kappaletta, mutta viimeisen kappaleen pitää päättyä niinkun tänäkin vuonna kävi: "Mä selviän kaikesta". Mulla on ollu tosi raskas vuosi, mm. tärkeitä ihmissuhteita on katkennu, ihmisiä on lähteny mun elämästä, oon aloittanu kokonaa uuden elämän 200 kilsan päässä kaikista rakkaista viime keväänä, oon saanu tietää kamalia asioita, oon ettinyt isää kissojen ja koirien kanssa ja vastaus oli niin kauhee mitä en vieläkään voi ees uskoo, oon ollut sairaalassa monta viikkoa, diagnosoitu sairauksia, oon ollu oikeudenkäynneissä, tapellut virkavallan kanssa ja vaikka mitä. Mut samaan aikaan tää vuos on ollut täynnä naurua, iloo, rakkautta, uusia ihmisiä, edelleenkin uuden elämän aloittamista, huumaavia onnentunteita, isoveljen löytäminen, muuttaminen ulkomaille, paljon matkustelua ja vaikka mitä. Luulin etten ikinä selviäis tästä vuodesta ja vaikka vaikeeta on ollut, nyt pystyn huokasemaan helpotuksesta ja toivoo et ensvuonna olis hieman helpompaa. Nyt voin myöntää onnellisena ittelleni sekä muille, että tää vuos sai nimekseen "mä selviän aina". Niinku mun ihanat kaverit on omistanu mulle mm. Uniikin Pätkätöis biisin ("Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko, siks selkä suorana mä seison") ja Jannan Sä et ole hullu ("Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa. Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät, hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa. Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan, jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa").
Rakastan teit kaikkia siellä Suomessa tosi tosi paljon! Terkut äidille, sisaruksille, Marikalle, Jennille ja Hennalle, jotka tuki mua kaikessa ja jakso aina kattoo mun itkeviä silmiä ja kuunnella mun tärisevää ääntä! :-)

Tänään mä oon käynyt kaupassa, ostin vähän vodkaa iltaa varten, tein ruokaa ihan yksin (tää on mulle siis ihan huippusuuri juttu, mä en meinaan oikeesti osaa käyttää muuta kun mikroa), leikin lapsien kanssa ja nyt tulin nopeesti postailemaan. Kohta takas lapsien kanssa leikkimään ja illalla sitte kohti Madridin kotibileitä parin kaverin kanssa. ;-) Tästä tulee niin erilainen uusvuos, mutta mä oon tosi onnellinen siitä. Musta tuntuu siltä että mä olen kotona, oon onnelline varpaista päänahkaan ja ensvuodesta tulee mahtava. Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille jotka ootte jaksanu seurailla mun puuhia viis päivää täällä ja toivottavasti jaksatte jatkossakin lueskella mun kommelluksista, itketyistä öistä ja uusista seikkailuista.

Nothing drives people crazier than seeing someone have a good fucking life

Tuli katseltuu taas koneelta kuvia aiemmin matkoistani ja kyllähän ne vähän liippaavat tähänki blogiin. Ja koska lähtö Espanjaan on vasta 3,5 viikon päästä, voisin tälläsiä 'turhia' postauksia välillä tulla heittelemään ettei tämä blogi ihan hiljene. Tähän en vaivaudu kirjoittamaan niistä miljoonista Viron ja Ruotsin matkoista, koska muuten tää postaus ei ikinä loppuisi. Mut nyt kuvia ja kertomuksia!

 Ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani oli 12-vuotiaana Bulgarian Sunny Beachille vuonna 2007. Meitä oli matkassa maailman ihanin mummoni kuka maksoi koko hoidon, äiti, veli, meitsi tottakai ja serkkupoika. Oltiin viikko tuolla, käytiin Nessebarissa ja tehtiin paljon "tutkimusmatkoja". Meidän perhe ei ole mitään altaalla makailijoita, joten joka päivä oltiin touhussa aamusta iltaan. Eräänä iltana me mentiin Bourgasiin viininmaistajaisiin! Ne oli kyl tosi hienot, kunnon ruokaa ja viiniä laseissa, vaikka mähän en tietenkää saanu maistaa viiniä. Muistan aina ne ihanat pikkushopitit, joissa oli mitä erikoisempia vaatteita, tavaroita ja sun muita myytäviä. Muuten ei kyllä ihan kauheesti tästä reissusta ole muistikuvia.

Toinen reissuni oli seuraavana vuonna kielikurssille  Brightoniin, Englantiin parhaan kaverini kans. Pahoittelen parin vikan kuvan rumia, mustia rajoja, mutta noi oli sillon 'kuvankäsittelyn muodissa', enkä nyt millään jaksa alkaa kaikkia kuvia udestaan muokkailemaan ja croppailemaan. Mutta anyways, me lähdettiin kesäkuussa 2008 kaheksi viikoksi Englantiin. Meillä oli maailman paskin perhe, ei osattu käyttää rahoja oikein, Lontoossa eksyttiin tosi pahasti ja kämmäiltiin vaikka mitä. Silti toi reissu on paras mitä muistan! UK oli niin mahtavan kaunis, meiän oleskelunaikaan siellä ei ees satanut ja rakastuin kaupunkiin ihan ylikaiken. Haluun vielä takasin tonne, ihan ehdottomasti. Sydän jäi kaipaamaan, mieletön matka.

 Taas seuraavana kesänä eli vuonna 2009, me lähdettiin autolla Norjaan, Tromssoon, parhaan kaverini perheen kanssa (sama kaveri oli siis Englannissa mukana). Meil oli mukava asuntoauto, jolla reissas ihan mieluusti ja mäkin rakastan ylikaiken istua autossa. Norjan kaikki korkeet vuoret jäi muistiin, kalliit hinnat jokapuolella, vuorien huippuja ei edes näkyny pilviltä ja korvat meni lukkoon vähän välii kun vuoristossa ajettiin. Silti oli aivan mahtava reissu, vaikkakin liian vähän kuvia, oltiin liian vähän aikaa (vaan kaksi yötä), eikä kerennyt kunnolla koluumaan Tromssoa läpi tai mitään muutakaan mieleenpainuvaa. Pakko päästä vielä joku kerta uudestaan Norjaan ja ehottomasti autolla!

Ja taas seuraavana kesänä jatkettiin matkustelua, eli vuonna 2010 kesäkuussa ja suunta oli Kreeta. Saatin 5 tähden hotelli, jos sitä voi edes hotelliks kutsuu. Ennemminkin ehkä loma-asunto. ;-) Käytiin Herakleitoksessa ja meidän 'hotla' oli vuoren päällä. Oli taas aivan mieletön matka ja taaskin mukana oli mun paras kaveri, äiti ja sillonen isäpuoli. Tää matka oli ihan sanoinkuvaamattoman upea, jälleen kerran! Kreetalle / Kreikkaan en silti enää matkustaisi, liian hepponen matka mulle ja oli aivan liikaa vaan altaalla makailua. Mut tää tais olla ensimmäinen ihan lomakohde mulle.

Vuodet 2011-2012 matkustin vaan  Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Heinäkuussa 2013 täytin 19 ja päätettiin silloisen poikaystävän kanssa lähteä extemporematkalle Berliiniin, Saksaan. Ei keretty ees hakemaan kotootani järkkäriä, vaan käytettiin puhelimen huonoo kameraa, mut saatiinpahan edes muutamat kuvat! Kaikki ihannoi mun tatuointeja, sekoiltiin metrojen kans, käveltiin tosi paljon, shoppailtiin kaikki rahat sun muuta mukavaa. Oli kyl aivan mieletön reissu taaskin, otettiin jopa hennatatskat. Ainoa huono puoli täs matkassa oli se, että erottiin poikaystävän kanssa tossa kolme  viikkoa takaperin ja nyt exän "haamu tuntuu pilanneen koko Saksan". Nyt kun lennän Espanjaan, mulla on taas vaihto Berliinissä ja tuntuu hassulta jotenkin palata taas Saksaan - nyt tosin yksin.

Ja heti kun Berliinistä palasin Suomeen, tilasin seuraavana päivänä lentoliput Dubliniin, Irlantiin! Englannin kielikurssilla tutustuin yhteen Mariin eikä olla pidetty lähes viiteen vuoteen kunnolla yhteyttä, mut Mari oli Irlannissa au pairina ja kutsui mut sen luokse kyläilemään. Joten ostin heti lentoliput ja matka Irlantiin oli jo kahen viikon päästä Suomeen saapumisesta. Taas kunnon extemporematka, haha. Istuttiin ehkä vähän turhan paljon sisällä, mut sää oli välillä tosi huono, bussit lakossa ja eräs ilta kun oliin juomassa & baareilemassa, olin niin huonossa kunnossa etten päässyt kun yhteen baariin sisään, hahaha. Ehkäpä ne irkut ei oo tavannut suomalaista juomakulttuuria. ;-) Kun aloin ettimään au pairin työpaikkoja, yhtenä vaihtoehtona oli Irlanti. Mut nyt oon kyllä ihan tyytyväinen että on vieras maa suuntana.


Eli onhan tässä tullut matkusteltua aika paljon, harmi vaan että kokoajan Euroopan sisällä. Jos enssyksynä lähtisi rapakon toiselle puolelle Amerikkaan au pairiksi tai Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Mutta sen näkee sitten, mitä elämä tuo tullessaan.