Tänään me nähtiin kavereitten kans Turun keskustassa yksisarvinen, ollaan naurettu aamuyön pikkutunneille asti lähes joka päivä, meistä on tiivistyny uusi ja läheinen kaveriporukka, mä oon kusessa, elämä on salaista, ikävöin enemmän ku uskottekaa Espanjaa, oon taas pitkästä aikaa huomannu Turun kauneuden ja ikävöin perhettä.
Joka toinen päivä mä hymyilen ja halailen kavereita onneissani, joka toinen päivä mä muserrun ja mietin muuttoa jolleki toiselle paikkakunnalle. Mä tiedän olevani täl hetkellä aika pohjalla ja suunta on vaan ylöspäin, mut näillä toilailuilla se vankilareissu lähenee kummasti. Kohta mä täytän 20, oon erkaantunu Riihimäen ja Turun entisistä kavereista, oon löytänyt uudet tuulet ja mua välillä vähän surettaa. Silti eilen mä vaan nauroin kavereitten kanssa, me pidetään yhtä ja toisia autetaan aina. Oon yks jätkistä, nyt ja aina. Ja jollaki tavalla se on ihanaa, mielenkiintosta ja mä huomaan, kuinka paljon musta välitetään. Katoin Kuuta, pohdiskelin elämää, kaduin tekojani. Mä niin haluisin kirjottaa kaikesta mitä oon viime viikkoina nähny, kokenu, tehny ja tuntenu. Mutten voi, tää on oikeesti salaista. Joku uus suunta elämään, sitä mieltä mä olen. Ainii, tänää sain puhelun, kuinka mun pappa ei ookaan mun pappa. Mun elämässä sattuu ja tapahtuu, aattelin vaan päivitellä olevani elossa (ja Jennan takii!) ja mä toivon et pystyn pysäyttää itteni. Peace for everyone, bye!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti