Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen

 Mun elämä on pientä piiripiiripyörii -leikkiä, vähän väliä sataa ja hetken päästä aurinko paistaa. Taas opin ketkä on oikeita kavereita ja ketkä ei. Mokasin pitkästä aikaa, mut nousin takas jaloilleni. Ihastuin, petyin, kiinnostuin, pelkäsin. Mikään ei oo mustavalkoista, maailma pyörii vielä ympyrää. Kohta olis taas muutto edessä ja mä tiiän, et mun pitää avata uusi sivu kirjassa. Kävelin myrskyyn, pyörin siellä ympyrää, pääsin puhtaampana kuin koskaan takaisin maailmaan. Nyt oon valmis taas kohtaamaan uudet vuoret ja 31.12 aion nauraa onnesta. Miks ihmissuhteet on niin vaikeita? Mulla on ikävä äitiä. Juhannus on mielenkiintonen, hakisko joku mut takas Turkuun? Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen.

Sometimes when things are falling apart, they may actually be falling into place

 Eilen meitä haastateltii ja kuvattii Aamulehteen, käveltii hyvii lenkkejä, tutustuin taas uusii ihmisiin ja elämä vaan rullaa. Huomenna pitäis lähteä mökille täysin tuntemattomien kanssa yksinäni ja tänää kävin hyvät ja tarpeelliset keskustelut erään  ihmisen kans. Eilen me haaveiltiin rakentavamme maja, mut päädyttiinkin pitkästä aikaa pitää yökyläilyiltama. Tänään mä istuin vaan kotona ja kaikki kaverit ravas täällä. Elämä on hyvin, vaikkaki olin päivystyksessä toissayönä. On asioita jotka on huonosti, mut pääpiirteittäin kaikki on vihdoin hyvin.

Never allow loneliness to drive you back into the arms of someone you know you don't belong with

 Haha tulipas sinisiä kuvia, ku unohin vaihtaa puhelimen kameran asetuksii ennen näit otoksia... Mä oon pelaillu jalkapalloa illalla, nähny piiiiitkästä aikaa tiettyjä kavereita, mulle on laulettu karaokea kuppilassa, oon viettäny hyviä aikoja kavereiden kanssa, nautiskellu Turun kauneudesta, unelmoinut tulevaisuudesta ja pelännyt sitä samalla. Oon myöskin istunu bussissa kuluttamassa tylsyyttä, siivonnu kämppää lattiasta kattoo, nauttinu ja vihannu sitä kun mun kämppä on meiän kavereiden kohtaamispaikka, nukkunu mitä mielenkiintosemmassa paikassa ja koittanu vältellä draamaa.
Muutaman päivän mottona on ollu "My hands, they're strong but my knees were far too weak to stand in your arms without falling to your feet".

Sometimes when things are falling apart, they may actually be falling into place

 Ja kesän kunniaks siis blogi taas uudestaan auki, kuvia räpsimään ja postaileen! Ai vitsi mul oli kyl ikävä blogia, menihän täs muutama kuukaus taas.
Anyways, kiva ku vielä muutama lukija on jäljellä :-) Mä oon ajellu avoautolla hiukset liehuen joka suuntaan, hymyilly tuntemattomille, saanu ihmiset kiinnostumaan musta, elätellyt toivoa, matkustanut paljon bussilla, tutustuin maailman parhaimpaan taksikuskiin ikinä, popitellut raggaeta ja nauttinu elämästä. Tottakai sitä on välil tullu oltua sängynpohjal itkemässä, mut nyt uus asenne kehiin ja maailma on mahtava paikka! Tää on tämmöne lyhyt postaus, koska nyt mun pitää alkaa laittautua ja lähtee pankkiin. See ya!

Kesän starttaus

Voisimpa vähä elvyttää tätäkin blogia henkii kesäks ja rupee räpsimään kuvia. Mulla on nykyää nii huono muisti, et tarviin jotain muistin tueks haha. Kesä on starttaillu ihan kivasti, syksyä odottaen ja kesää peläten. Ehkä joku sankari viel pelastaa mut jokirannassa ja mä löydän unelmieni miehen. Ehkä hyppään tuntemattomaan lentokoneeseen ja annan sen viiä mut pois Suomesta. Toivottavasti tapaan mahtavii tyyppejä ja uskallan sanoo kaikkeen "kyllä"- Nyt kesä voi alkaa, mä oon valmiina!