I just wanna laugh

Haha miks ekas kuvassa mun hiukset näyttää ruskeilta ja tokassa oransseilta!? Nää on punaset!!

Nessa täällä taas kirjottelee Riihimäeltä ja tunnin päästä lähtis bussi takas Turkuun. Mulla oli aivan mahtava Riksureissu ja enää viikko pitkää odottelua reilauksen suhteen! Vitsi kyl tää elämä taas maistuu ihan eri tavalla, kaikki tuntuu erilaiselta ja jännittävältä, mun kaverit on ihan parhaita ja säätki on aivan mahtavat. Mitä siis muuta tarvitsee, kun kesän, ulkomaanmatkan ja ämpärillisen positiivisuutta? ;-) 

Huomenna mulle tulee kaks saksalaista tyttöä pariks yöks ja teen niille Turku sight seeingin. Rakastan tapaa ulkomaalasii ja oppii paljon kaikkee uutta. Ps. couchsurfing.com ;-)

InterRail

Mun kesäsuunnitelmiin kuulu mennä istumaa linnaan yli kuukaudeks. Onneks kaikki saatiin selvitettyä ja nyt korvasin "passitus vankilaan 13.8" -kirjeen Amsterdamin lentolipuilla ja InterRail kortilla! Lähen samana päivänä, eli 13.8 kohti Amsterdamia, välilasku Tukholmassa. Mulla on alle kaksi viikkoa aikaa käydä muutama maa läpi, eli kiire tulee olemaan.

Amsterdamista jatkan Luxemburgiin, sieltä Pariisin kautta Milanoon, josta jatkan Wieniin Espanjan kaverini luokse sitten suuntana Praha ja sieltä takaisin Amsterdamiin pariks päiväksi. Paluumatkallakin on välilasku mut tällä kertaa Oslossa ja koska vaihtoaikaa on niin paljon, kerkeen käydä vielä sielä keskustassakin tutustumassa. Eli tuleepahan käytyä Hollannissa, Luxemburgissa, Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Saksassa (juna ajaa saksan poikki ja vaihtojakin löytyy) ja Norjassa. Voisko parempaa fiilistä ollakaan!! :-)

Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen

 Mun elämä on pientä piiripiiripyörii -leikkiä, vähän väliä sataa ja hetken päästä aurinko paistaa. Taas opin ketkä on oikeita kavereita ja ketkä ei. Mokasin pitkästä aikaa, mut nousin takas jaloilleni. Ihastuin, petyin, kiinnostuin, pelkäsin. Mikään ei oo mustavalkoista, maailma pyörii vielä ympyrää. Kohta olis taas muutto edessä ja mä tiiän, et mun pitää avata uusi sivu kirjassa. Kävelin myrskyyn, pyörin siellä ympyrää, pääsin puhtaampana kuin koskaan takaisin maailmaan. Nyt oon valmis taas kohtaamaan uudet vuoret ja 31.12 aion nauraa onnesta. Miks ihmissuhteet on niin vaikeita? Mulla on ikävä äitiä. Juhannus on mielenkiintonen, hakisko joku mut takas Turkuun? Ole minulle Rafaelin enkeli, sinä suojelusenkeli, sitä kovasti tarvitsen.

Never allow loneliness to drive you back into the arms of someone you know you don't belong with

 Haha tulipas sinisiä kuvia, ku unohin vaihtaa puhelimen kameran asetuksii ennen näit otoksia... Mä oon pelaillu jalkapalloa illalla, nähny piiiiitkästä aikaa tiettyjä kavereita, mulle on laulettu karaokea kuppilassa, oon viettäny hyviä aikoja kavereiden kanssa, nautiskellu Turun kauneudesta, unelmoinut tulevaisuudesta ja pelännyt sitä samalla. Oon myöskin istunu bussissa kuluttamassa tylsyyttä, siivonnu kämppää lattiasta kattoo, nauttinu ja vihannu sitä kun mun kämppä on meiän kavereiden kohtaamispaikka, nukkunu mitä mielenkiintosemmassa paikassa ja koittanu vältellä draamaa.
Muutaman päivän mottona on ollu "My hands, they're strong but my knees were far too weak to stand in your arms without falling to your feet".

She's caught between who she is and who she wants to be

Tänään me nähtiin kavereitten kans Turun keskustassa yksisarvinen, ollaan naurettu aamuyön pikkutunneille asti lähes joka päivä, meistä on tiivistyny uusi ja läheinen kaveriporukka, mä oon kusessa, elämä on salaista, ikävöin enemmän ku uskottekaa Espanjaa, oon taas pitkästä aikaa huomannu Turun kauneuden ja ikävöin perhettä.
Joka toinen päivä mä hymyilen ja halailen kavereita onneissani, joka toinen päivä mä muserrun ja mietin muuttoa jolleki toiselle paikkakunnalle. Mä tiedän olevani täl hetkellä aika pohjalla ja suunta on vaan ylöspäin, mut näillä toilailuilla se vankilareissu lähenee kummasti. Kohta mä täytän 20, oon erkaantunu Riihimäen ja Turun entisistä kavereista, oon löytänyt uudet tuulet ja mua välillä vähän surettaa. Silti eilen mä vaan nauroin kavereitten kanssa, me pidetään yhtä ja toisia autetaan aina. Oon yks jätkistä, nyt ja aina. Ja jollaki tavalla se on ihanaa, mielenkiintosta ja mä huomaan, kuinka paljon musta välitetään. Katoin Kuuta, pohdiskelin elämää, kaduin tekojani. Mä niin haluisin kirjottaa kaikesta mitä oon viime viikkoina nähny, kokenu, tehny ja tuntenu. Mutten voi, tää on oikeesti salaista. Joku uus suunta elämään, sitä mieltä mä olen. Ainii, tänää sain puhelun, kuinka mun pappa ei ookaan mun pappa. Mun elämässä sattuu ja tapahtuu, aattelin vaan päivitellä olevani elossa (ja Jennan takii!) ja mä toivon et pystyn pysäyttää itteni. Peace for everyone, bye!!

I know I'm smiling but look into my eyes, is this happiness?

Nyt mä kirjottelen tätä Suomesta! Tääl on ihan pirun kylmä, mun uus kämppis on vähän erikoinen, sain just muutettua ekat kamat tänne paritaloon ja nyt aloin ettimään jo uutta asuntoa. Mulla ei vaa mikää mee putkeen, haha. Mua kaduttaa ylikaiken Espanjasta lähtö, mietin sitä paikkaa kokoajan, oon kateellinen kavereitten päivityksille ja kuville mitä ne siellä tekee tai on tekemättä ja huhhuh. Tai siis mähän olisin ollut maaliskuuhun asti siellä, mut hostmom tuli tosiaanki noin viikkoo ennen Suomeen lähtöö mun huoneeseen ja tilas vaan mulle lentoliput kysymättä mitään! Ne kerkis palkkaa uuden au pairin, kuka halus aloittaa heti, joten mulle vaan työnnettiin boarding pass käteen ja vietiin lentokentälle.
Mulla on ehkä eniten ikävä ystäviä, Solia, Madridin vipinää ja lämpöä. Harmittaa kun tietää ettei kaikkia tuu enää ikinä näkemään, kuinka me kaikki vieraannutaan toisistamme. Ja harmittaa suuresti se, kuinka paljon multa jäi siellä kokematta ja näkemättä. Turha reissu mut tulipahan tehtyä. Ja iso ero tän kaiken välillä on se, et Espanjassa mä olin onnellinen, mut enää en ole. Täällä mulla ei ole mitään, ei oo tullu ees hirveesti kavereita nähtyä.

Kokemuksena toi oli ihana, mutta uusiks en au pairiks kyllä lähtis. Jos jotakin opin niin sen, kuinka ihana maa Suomi omalla tavallaan on. Ja kuinka kaikki voi muuttua hetkessä, kuinka erilaista maailmalla onkaan ja kuinka tärkeitä läheiset on. Tätä blogia päätin jatkaa, tosin postauksia tulee varmaan vaan kerran viikossa ja kirjottelen tänne kuinka kaikki mun asiat menee pieleen. Haha ei vaan! Jatkan siis tottakai tätä, mutta Suomesta käsin ja rustaan tänne mun elämän eeppisimpiä hetkiä. Ja munhan elämä ei ole hetkeekään normaalia, joten hauskoja postauksia varmasti luvassa. ;-) Mut nyt mä alan lukemaan kirjaa ja nautin hetken hiljasuudesta - mitä en oo kuullu aikoihin. Huomen aamulla lääkäriin, asuntoa katsomaan ja käpertymistä poikaystävän kainaloon. Tsau!