It's scary how you became someone else so fast

 

Olin tänää Madridissa intialaisen Vikaksen kanssa ja mulla loppu akku puhelimesta kesken kaike, jote en saanu näprättyä kuvia ja täällä on muutenki satanu koko tyhmän päivän (aamupäivällä oltiin perheen voimin läheisessä kaupungissa toooosi isos ostarissa shoppailemassa ja äsken värjäsin hiukset takas kunnon punasiks, jipii). Mut se ei nyt oo tän postauksen pointti vaan se, että ekaa kertaa viikkoon jouduin olee yksin ajatusteni kanssa. Kotimatkalla mulla ei ollu kuulokkeitten kautta musiikkia pauhaamassa ja mä jouduin oikeesti olemaan ihan yksin yli puol tuntia (kotona oon joko perheen kanssa tai omas huoneessani, mis pauhaa kokoajan musiikki). Mä huomasin, kuinka mä ajattelen nykyään pääasiassa jo englanniks ja jotku sanat sattuu olemaan jopa espanjaa. Mietin ainoostaan sillon suomeks, ku pähkäilen mitä kirjotan tänne blogiin tai jos en saa heti keksittyä mikä joku sana on englanniks. Oon asunu täällä nyt viikon päivät ja muutos on jo huomattava. Mut se ei oo se isoin muutos. 

Olin yläasteel tosi pinnallinen muita kohtaan, vaikka iteki olin ties kuinka ruma kakara vailla mitään kunnioitusta muita kohtaan. Nyt vuos pari sitte aloin kasvamaa aikuiseks muutettuani omilleni, tehtyäni paljo virheitä ja saaden läksytystä niin sukulaisilta ku virkavallaltaki ja totesin ittelleni, etten oo enää pinnallinen persoona. Tottakai mä haukuin kavereitten kans joitain ohikulkijoita ja mietin että jos mä olisin toi tai toi, en kehtais ees liikkua ulos. Mut se oli enempi sellasta sanallista, oman itsetunnon kohotusta, ei muuta. Päätettyäni muuttaa Madridii, tutustuin tosi moniin tyyppeihin Facebookin eri ryhmien kautta (mm. New in Madrid, Au pair in Madrid 2013-2014 jne) ja päätin jo sillon, että juttelen eka ihmisten kanssa jonku tovin ennen ku katon kuvia - jotten voi luoda pinnallista mielikuvaa kenestäkään. Tykkäsin puhuu monien ihmisten kanssa ja kuvat katottuani mietin "kehtaakohan ton kaa ees liikkuu ulkona". Pienen itsetutkiskelun avulla tajusin oikeesti olevani vieläkin suht pinnallinen persoona, vaikka ei mun kaikki kaverit mitään kaunottaria tai adonikseja ookaan - eikä niitten tarviikaan olla! Enhän mäkään mikään fit tyttö pienellä mahalla, isoilla tisseillä, virheettömällä iholla ja häikäsevillä silmillä ole. Täällä Espanjassa oon saanu tosi paljon miehiltä huomiota (lue: mm. uutena vuotena eräs halus kolminkimppaa, yks tunki kielen väkisin mun kurkkuun ja tänään yks mies olis maksanu mulle muutaman satasen seksistä ja mun tissikuvista). 

Anyway, back in the bisness. Nyt oon nähny monia "kavereita" täällä eikä osa niistäkää mitään kaunottaria tai adonikseja edelleenkään ole. Oon tavannu mm. hyvännäköstä espanjanranskalaista, rumaa saksalaista, järkkyä intialaista, kaameeta bulgarialaista, jännää espanjalaista ja lista senkun jatkuu. Tottakai mä mielessäni mietin kuka on hot, kuka not - mutta sillä ei oo enää väliä. Mua ei hävetä kulkea kadulla rumien kanssa, mua ei hävetä ottaa kuvia tai mua ei hävetä myöntää, kenen kanssa oon millonki ollu ulkona. Nyt mä voin oikeesti todeta, että mun pinnallisuus on tippunu aimo annoksen alaspäin. Ja tiiän, että se tulee vielä tippumaanki.

Toinen suuri muutos ihmisenä, on mun rehellisyys. Ennen mä pimitin kaikilta tietoa, valehtelin päin naamaa ja mulla oli aina ns. salanen elämä. Tänään ku tulin kotiin sielt Madridista, menin keittiöön ja pyysin hostmamaa juttelemaan mun kaa kahen kesken. Myönsin sille etten oo pystyny lopettaa tupakan polttamista, juteltii asiasta tovi jos toinenkin ja sovittiin et saan polttaa vapaa-ajallani - kunhan lapsien ei tarvii sitä nähä ja kotona en tietenkään saa polttaa. Fine with me. Halattiin tosi pitkään ja mä olin ylpee ittestäni. Olisin voinu salaa ton asian ihan helposti vaikka koko tän puol vuotta, mitä mä aion täällä olla. Mut mä päätin ottaa rohkeen askeleen ja kertoo hostäidille tupakasta silläki pelolla, että se olis suuttunut tosi paljo ja mikä pahinta, olis voinu lähettää mut takasin kotisuomeen. Hostäiti halas mua niin pitkään ja sano ettei oo nähny oikeesti hirveen montaa yhtä rehellistä ihmistä. Mulle tuli tosi hyvä mieli: mä oon sentää jossaki asiassa hyvä.

Vielä edelleenki toitotan samaa: oon asunu täällä vasta viikon ja mä huomaan jo nyt aika isoja muutoksii ittessäni. Muille noi taitaa olla pikkuasioita, mut mulle ne on suuria. Sanon nykyään kokoajan kiitos ja anteeksi, oon tosi kohtelias ja "kunnon kansalainen". Muistan ku olin 13-vuotiaana Englannin Brightonissa kielikurssilla kaks viikkoa ja kun mä palasin sieltä kotii, äiti sano et ihan kuin toinen ihminen olis astunu lentokoneesta ulos. Mä olin kasvanu tosi paljon jo niinä parina viikkona, nyt oon kasvanu jo viikossa. Mua mietityttää se, millaisena mä tuun takas Suomeen sitten kesällä - vai tuunko edes, anyhow.

Ja viho viimeinen asia mistä haluun vielä mainita, on Suomi. Oon alkanu arvostaa tosi paljon Suomen "hyvinvointivaltiota", liikennesääntöjä, sosiaaliavustuksia, julkista liikennettä, uusia ja turvallisia taloja, asuntojen lämpöä, koulutusta & oppivelvollisuutta, ihmisiä (Suomen miehet ei ehkä puhu eikä pussaa, mut ei haluu ainakaan aina pelkkää seksiä), henkkareitten kysymistä alkoholia tai tupakkaa ostaessa, joitakin lakeja ja lista jatkuu pitkälle. Oon vihannu aina asuu Suomessa ja oon puhunu äidille niin kauan ulkomaille muutosta, ku vaan opin puhumaan. En ehkä haluu asuu Suomessa mun loppuelämää, mut kyl mä nyt arvostan jo ihan eri tavalla Suomea kun ennen. Arvostan myös paljon enemmän mun perhettä, ruokaa ja kavereita (terkut teille rakkaille jälleen kerran!). 

Ulkomaille muutto ei oo vaan ja ainoostaan upee kokemus, vaan täynnä inhimillisiä muutoksia, oppimista arvostamaan asioita ja olemaan entistä parempi ihminen. Jos nyt palaisin kotiin, mä vannon et osa mun kavereista varmasti häipyis mun elämästä. Mua ei enää huvita dokaa muutamaa kertaa viikossa, sammua baariin, haastaa riitaa, valvoo koko yötä just for fun, aukoo päätä virkavallalle ja perheelle. Nyt mua kiinnostaa paljon enemmän olla parempi ihminen, perhekeskeisempi ja saada joskus oma rakas tyttölapsi, minkä voin kasvattaa mun avuks muuttaa tätä maailmaa. Avautuja-Nessa kiittää ja kuittaa lukijoita, tsau!

Suomen ja Espanjan eroja

MIEHET

Voivoivoi, miehet. Tästä voisin vääntää romaanin, vaikken ookaan asunu täällä kun vasta kolme päivää ja jutellut espanjalaisten miesten kaa viikon verran. Täkäläiset on niin läheisyydenkipeitä, tunteistaan puhuvia, hellittelynimiä paljon käyttäviä, omistavia ja mustasukaisia. Kiinnostuski osotetaan ihan samantein, poskipusuja annetaan paljon, reittä sivellään, kosketetaan paljon jne. Täällä ei esim. baarissa saa muut miehet ees kattoa toisen naista päin saatika jutella. Myöskään poikaystävän kaverit ei puhu sulle paljoa, koska ystävää kunnioitetaan nii paljon. Ja mullakin on täällä jo perjaatteessa mies, vaikka ei olla viel ees keritty näkemään, se mies vaan "omistaa" mut jo nyt, niinkun täällä on tapana :-D Nyt jo kauheet miesdraamat, kun täällä nää latinomiehet on aika ihastuneita muhun, mun silmiin ja kasvoihin. Kai se erilaisuus on jotenki aina niin paljon coolimpaa ku tuttu ja turvalline. Ja täällä ei ihan mieluusti ees hypätä sänkyy nopeesti, siinä nainen menettää yleensä miehen kunnioituksen. Jos oon ymmärtänyt oikein, täällä ei ees erikoisemmin oo yhenillan juttuja tai mitään sellaista. Se on vähän vierasta ainakin mulle ja säätämistäkään ei varmaan kauheesti ole. Suomessa voit sääätää jonkun kans ja panna kaikkea mikä liikkuu, mutta täällä ei todellakaan. Jos ees juttelet vähän enemmän ku kaverillisesti, oot jo miehen "omaisuutta" etkä saa koskea muihin. Pettäminenki on tääl paljon pahempi juttu kuin Suomessa.

RUOKA JA RUOKAILU
Ruoka on aivan kamalaa mun mielestä. Liian terveellistä, liian maukasta ja liian erikoista. Tääl syödään kolme neljä kertaa päivässä ja useimmissa perheissä ruokailut kestää tooosi kauan, mut onneks mun perhe ei oo sellanen. Ja viiniä tottakai lipitetään joka ruokailulla, mut onneks sitäkään mun perhe ei tee. Aamupala on heti kun herätään, lounas on jossakin 2 aikaa, "keskiruoka" saattaapi olla joskus 5-7 välillä jos sitä edes on ja päivällinen on aikasintaan yheksältä illalla! Nää ruokailuajat on mun mielestä tosi oudot, haha. Ja ainakin mun perheessä eka pöytään tuodaan ruoka A ja se syödään vikkelään, sitten tuleeki jo ruoka B, ruoka C jne. Jo parin ekan ruuan jälkeen on ihan täynnä ja tuntuu et sitä ruokaa tuodaa ihan mielettömät määrät pöytään. Ja lautaselle saa jättää ruokaa ja siitä ei valiteta. Mä oon alkanu aina sanomaa ennen ruokailua ettei mulla edes vielä ole nälkä ollenkaan, jote syön tosi pieniä annoksia et jaksan mahdollisimman paljon maistaa kaikkea. Hostmom on kyl myös siinä suhteessa myöskin tosi ihana, että se ymmärtää jos en tykkää jostaki safkasta. Ja ruoka on muuten iha äärettömän halpaa täällä! Semmonen iso leipäki oli vaivaset 32 senttiä, 150 gramman suklaat n. 80 senttiä, muropaketti alle euron jne. Ei hirveesti tarvii hintoja kattella ruokakaupassa. :-D

TAVAT

Tääl on tosi outo tapa lähtee vast tosi myöhään ulos ja nähä kavereita. Suomessa lähetään jo iltapäivällä, et on koko päivä aikaa tehä kaikkee ja tääl se ulos lähetään arkisin aikasintaan kaheksan yheksän aikaa illalla, vaikka seuraavana aamuna olis aikanen herätys. Jotenki en vaan millää ymmärrä tota, haha. Ja ruokailun jälkee ainakin meiän perheessä jätetää tiskit pöydälle, mitä en Suomessa ikinä vois tehä äidin tarkkoje silmien alla. Täällä on myös pakko pitää tämmösiä sisäkenkiä, koska lattiat on jäätävän kylmät. Kerroinki jo tossa mies kohassa siitä koskettelusta, mut tääl tosiaankin tehää sitä tosi paljon ja se on ihan normaalia. Kokoajan joku on halaamassa mua, ottamassa selästä kiinni ja juttelut tehää vaan parinkymmenen sentin päässä toisesta. Eli toi on ihan päinvastaista ku Suomessa, haha. :-D Poskipusujakin pitäs kokoajan olla antamassa ja saamassa, mikä on ainakin mulle tosi häiritsevä tapa. Tapaamisistakin ollaa aina vähintään se 5-10 minuuttia myöhässä ja sitä ei välttämättä ees pahotella. Mä olen tosi järjestelmälline ja huolellinen persoona, ja toi vaivaa mua tosi paljon. Ite en osaa olla sekuntiakaan myöhässä, oon mieluummin aina reippaasti ajoissa. Hmmh, tällä hetkellä ei tuu ainakaa muita tapoja mieleen, mut heti kun oon postannu tän, mun päähän varmaa jatkuvasti tulee uusia juttuja haha.

ALKOHOLI, BILETYS JA KANNABIS

Näit hintoja voisin ihmetellä ikuisuuden! Jotkut viinit on vaan euron pari, vodka on 6-8 euron kieppeillä ja olutta en ainakaa vielä oo ees nähny kaupoissa, mut varmasti seki on halpaa. Supermarketeista voi ostaa alkoholii 22.00 saakka, mut kiinalaiset ravintolat myy sitä vuorokauden ympäri. Kuulemma kiinalaisia ei sido lait, haha. :-D En sit tiedä onko toi totta vai miks noin on, mutta mitäpä sillä. Baareihin mennää vasta 2-3 aikaa, juodaan vaan pari hassua drinkkiä ja "biletys" lopetetaan 6-8 aikaan aamulla. Espanjalaiset luulee olevansa kovaaki bilekansaa, mut ainakaan mulle ei oo biletystä tollanen muutaman drinkin hörppimine ja juomisen lopettamine siihen. Biletystä on se ku maataan niin kännis maassa ettei pääse ylös, oksentaa koko yön, ei muista aamulla mitään ja herää vieraasta paikasta! Baarissa en oo vielä tääl kerenny olemaan, mut tiistaina sitten. ;-) Keskiviikkona päivittelen teille vähä baarien hinnoista ja minkälainen meno siel on.
Kannabiksestaki muutama sananen. Eihän se Suomessakaan enää mikää erikoinen tabu ole, mut täällä sitä voi polttaa keskellä kaupunkia, autoilla "saa" ajaa pilvessä ja jos jäät marihuanasta kiinni, poliisit vaa ottaa sen pois ja antaa olla. Ne kuulemma ymmärtää sen, että se on vaan yksityistä käyttöä varten jne. Hintaki on super halpa, yks gemmi on ehkä viiden euron kieppeillä. Eli silmät punasena ei haittaa olla kaupoissa, haha.

LIIKENNE
Töyssyjä / korokkeita tääl ei varota, tiet on kapeita, jalkakäytävällä mahtuu tosi huonosti kävelemään ja keskellä tietä voi ajaa. Muuten täällä on kyl tosi rauhallinen liikenne sun muuta. Poliisit ja ambulanssit menee jatkuvasti pillit päällä, skootterit yrittää työntyy joka helvetin välistä ja ruuhkat on ihan mielettömiä. Mut silti tääl ei pelota yhtää niinku esim. Kreikassa tai Bulgariassa. En silti osaa selittää sanoilla millanen liikenne tääl on, mut oli silti pakko tehä sille hirveydelle oma kappaleensa, haha. :D