This day, 31.12.2013, will never happen again

Uusi vuosi uudet kujeet! Huomenna alkaa uusi kirja mun elämästä, jossa on 365 sivua ja mä aion tehdä siitä seikkailuntäyteisin, elämänjanoisen ja kiinnostavan. Minä vs elämä kamppailuja tulee varmasti olemaan monta kappaletta, mutta viimeisen kappaleen pitää päättyä niinkun tänäkin vuonna kävi: "Mä selviän kaikesta". Mulla on ollu tosi raskas vuosi, mm. tärkeitä ihmissuhteita on katkennu, ihmisiä on lähteny mun elämästä, oon aloittanu kokonaa uuden elämän 200 kilsan päässä kaikista rakkaista viime keväänä, oon saanu tietää kamalia asioita, oon ettinyt isää kissojen ja koirien kanssa ja vastaus oli niin kauhee mitä en vieläkään voi ees uskoo, oon ollut sairaalassa monta viikkoa, diagnosoitu sairauksia, oon ollu oikeudenkäynneissä, tapellut virkavallan kanssa ja vaikka mitä. Mut samaan aikaan tää vuos on ollut täynnä naurua, iloo, rakkautta, uusia ihmisiä, edelleenkin uuden elämän aloittamista, huumaavia onnentunteita, isoveljen löytäminen, muuttaminen ulkomaille, paljon matkustelua ja vaikka mitä. Luulin etten ikinä selviäis tästä vuodesta ja vaikka vaikeeta on ollut, nyt pystyn huokasemaan helpotuksesta ja toivoo et ensvuonna olis hieman helpompaa. Nyt voin myöntää onnellisena ittelleni sekä muille, että tää vuos sai nimekseen "mä selviän aina". Niinku mun ihanat kaverit on omistanu mulle mm. Uniikin Pätkätöis biisin ("Mä oon ehkä pieni mutten silti heikko, siks selkä suorana mä seison") ja Jannan Sä et ole hullu ("Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa. Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät, hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa. Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan, jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa").
Rakastan teit kaikkia siellä Suomessa tosi tosi paljon! Terkut äidille, sisaruksille, Marikalle, Jennille ja Hennalle, jotka tuki mua kaikessa ja jakso aina kattoo mun itkeviä silmiä ja kuunnella mun tärisevää ääntä! :-)

Tänään mä oon käynyt kaupassa, ostin vähän vodkaa iltaa varten, tein ruokaa ihan yksin (tää on mulle siis ihan huippusuuri juttu, mä en meinaan oikeesti osaa käyttää muuta kun mikroa), leikin lapsien kanssa ja nyt tulin nopeesti postailemaan. Kohta takas lapsien kanssa leikkimään ja illalla sitte kohti Madridin kotibileitä parin kaverin kanssa. ;-) Tästä tulee niin erilainen uusvuos, mutta mä oon tosi onnellinen siitä. Musta tuntuu siltä että mä olen kotona, oon onnelline varpaista päänahkaan ja ensvuodesta tulee mahtava. Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille jotka ootte jaksanu seurailla mun puuhia viis päivää täällä ja toivottavasti jaksatte jatkossakin lueskella mun kommelluksista, itketyistä öistä ja uusista seikkailuista.

I may be a bird, because I flew this far

Mä olen niiiiiiiiin poikki! Aamulla jo väsytti herätessä niin pirusti ja nyt viel raskas päivä takana, eikä tosiaankaan oo tää päivä vielä edes lopuillaan. Päivällä mulla oli tosi kipee olo ja olin ehkä maailman huonoin au pair ikinä ja syrjäydyin mun huoneeseen muutamaks tuntia ja jätin lapset huutavan isomamman luokse. Muuten opetinkin vanhimmalle lapselle suomalaisen korispelin, Manun, ja se rakastu siihen ikihyviks! Väännettiin sitä ties kuinka kauan ja olin ihan puhki lopulta. Olin ihan fiiliksissä et jee nyt pääsen huoneeseen hetkeks köllöttelemään, puhelin vaan piris ja halusin kovasti vastailla kavereille ja olin niin hyvilläni tulevasta rauhasta. No johan hostmama etti mut käsiinsä ja sano et nyt alkaa iso lasten vaateurakka... Siihenkin tuhlaantu kolme tuntia ja nyt mä oon ihan poikki. Hyvä kun nää espanjalaiset ei osaa suomea, joten voin hyvin kertoo tänne mun ja hostmaman juttelun tänään. :-D Kerroin siis hostmamalle kuinka nään huomen kahta eri miestä, samaan aikaan ja samassa paikassa ja molemmat on kiinnostuneita musta. Ja kaikenlisäks mulla on tääl viel kolmas mies, kestä oon oikeesti kiinnostunu. Hetken hostmama katto mua, alko nauraa, heitti yläfemmat ja totes että hyvin mä näitä miehiä pyöritän täällä, hahaha.

Tunnin päästä on taas varmaan karsee päivällinen, mut mun maha huutaa ruokaa. Pakko saada edes jotaki naamaan, tänäänkää syöny muuta kun aamupalan. Yheksän kymmenen aikaan tätä aikaa, mun pitäis vielä lähtee Pacon kanssa ulos kiertelemään kauppoja ja metsästämään banaanilikööriä ja pakko ostaa tupakkaaki. Ja muuten varmaan taas vaan kiesaillaan, juuan pikkasen vodkaa ja pidetään hauskaa. :-) Ja aamulla aikanen herätys, jipijajee... Ja tää onkin jo toka vika päivä tätä vuotta, iiks!

I can't even tell you how happy I am right now

 Oon matkustanu aika paljon ulkomailla mut mikään, ei mikään kaupunki tai maa, vedä vertoja Madridin kauneudelle! Ylläolevat kuvat on kaikki Madridista ja harmittaa ku en kehannu ottaa enempää. Onneks mulla on puol vuotta aikaa napsia teille (ja ittelleni) kuvia täältä. :) Pakko käydä ensviikolla yksin Madridissa, et kehtaan jopa kuvailla siel sieluni täydeltä.

Tänään siis oltiin päivällä kahen lapsen ja hostmomin kans puistossa ja opetettiin nuorimmaista, eli 6-vuotiasta tyttöö ajamaan pyörällä ja hyvinhän se meni. Sitte käytiin ruokakaupassa ja tääl on niin halpaa, et huhhuh! Oikeesti, 32 senttiä leivästä ei oo kovin paha. Nestlen murot mitä Suomessaki on ja ne maksaa siellä jonku lähemmäs 4 euroa, oli tääl noin euron. Siis oikeesti, voiko ees olla halvempaa?!

Iltapäivästä suunnattiin kahen lapsen ja hostäidin kanssa kohti Madridia junalla. Vanhin lapsi on kipeenä, joten se jättäyty meiän koko päivän puuhista pois ja jäi kotii lepäämään. Hostmaman piti näyttää mulle miten kaikki luonnistuu, mihin junaan hyppään, miltä raiteelta, miten ostan liput, millä pysäkillä jään pois, miten kävelen metroasemalle, mihin metroon hyppään jnejne. Kaikki tuntu niin hirveen vaikeelta, olin ihan eksyksissä haha :-D Sitte näin erästä miestä, käveltiin pari tuntia pitkin Madridia ja mä rakastuin tähän kaupunkiin syvästi. En haluu enää ikinä Suomeen, haha! Loppuillasta musta tuntu, kuin olisin jossaki leffassa. Pimeys, Madridin valot, karusellit, väenpaljous, suuret palatsit, pienet yksityiskohdat, ahtaat kadut... En tiiä mitään ihanempaa. Tuntuu kuin olis kotona. :-)

Suomen ja Espanjan eroja

MIEHET

Voivoivoi, miehet. Tästä voisin vääntää romaanin, vaikken ookaan asunu täällä kun vasta kolme päivää ja jutellut espanjalaisten miesten kaa viikon verran. Täkäläiset on niin läheisyydenkipeitä, tunteistaan puhuvia, hellittelynimiä paljon käyttäviä, omistavia ja mustasukaisia. Kiinnostuski osotetaan ihan samantein, poskipusuja annetaan paljon, reittä sivellään, kosketetaan paljon jne. Täällä ei esim. baarissa saa muut miehet ees kattoa toisen naista päin saatika jutella. Myöskään poikaystävän kaverit ei puhu sulle paljoa, koska ystävää kunnioitetaan nii paljon. Ja mullakin on täällä jo perjaatteessa mies, vaikka ei olla viel ees keritty näkemään, se mies vaan "omistaa" mut jo nyt, niinkun täällä on tapana :-D Nyt jo kauheet miesdraamat, kun täällä nää latinomiehet on aika ihastuneita muhun, mun silmiin ja kasvoihin. Kai se erilaisuus on jotenki aina niin paljon coolimpaa ku tuttu ja turvalline. Ja täällä ei ihan mieluusti ees hypätä sänkyy nopeesti, siinä nainen menettää yleensä miehen kunnioituksen. Jos oon ymmärtänyt oikein, täällä ei ees erikoisemmin oo yhenillan juttuja tai mitään sellaista. Se on vähän vierasta ainakin mulle ja säätämistäkään ei varmaan kauheesti ole. Suomessa voit sääätää jonkun kans ja panna kaikkea mikä liikkuu, mutta täällä ei todellakaan. Jos ees juttelet vähän enemmän ku kaverillisesti, oot jo miehen "omaisuutta" etkä saa koskea muihin. Pettäminenki on tääl paljon pahempi juttu kuin Suomessa.

RUOKA JA RUOKAILU
Ruoka on aivan kamalaa mun mielestä. Liian terveellistä, liian maukasta ja liian erikoista. Tääl syödään kolme neljä kertaa päivässä ja useimmissa perheissä ruokailut kestää tooosi kauan, mut onneks mun perhe ei oo sellanen. Ja viiniä tottakai lipitetään joka ruokailulla, mut onneks sitäkään mun perhe ei tee. Aamupala on heti kun herätään, lounas on jossakin 2 aikaa, "keskiruoka" saattaapi olla joskus 5-7 välillä jos sitä edes on ja päivällinen on aikasintaan yheksältä illalla! Nää ruokailuajat on mun mielestä tosi oudot, haha. Ja ainakin mun perheessä eka pöytään tuodaan ruoka A ja se syödään vikkelään, sitten tuleeki jo ruoka B, ruoka C jne. Jo parin ekan ruuan jälkeen on ihan täynnä ja tuntuu et sitä ruokaa tuodaa ihan mielettömät määrät pöytään. Ja lautaselle saa jättää ruokaa ja siitä ei valiteta. Mä oon alkanu aina sanomaa ennen ruokailua ettei mulla edes vielä ole nälkä ollenkaan, jote syön tosi pieniä annoksia et jaksan mahdollisimman paljon maistaa kaikkea. Hostmom on kyl myös siinä suhteessa myöskin tosi ihana, että se ymmärtää jos en tykkää jostaki safkasta. Ja ruoka on muuten iha äärettömän halpaa täällä! Semmonen iso leipäki oli vaivaset 32 senttiä, 150 gramman suklaat n. 80 senttiä, muropaketti alle euron jne. Ei hirveesti tarvii hintoja kattella ruokakaupassa. :-D

TAVAT

Tääl on tosi outo tapa lähtee vast tosi myöhään ulos ja nähä kavereita. Suomessa lähetään jo iltapäivällä, et on koko päivä aikaa tehä kaikkee ja tääl se ulos lähetään arkisin aikasintaan kaheksan yheksän aikaa illalla, vaikka seuraavana aamuna olis aikanen herätys. Jotenki en vaan millää ymmärrä tota, haha. Ja ruokailun jälkee ainakin meiän perheessä jätetää tiskit pöydälle, mitä en Suomessa ikinä vois tehä äidin tarkkoje silmien alla. Täällä on myös pakko pitää tämmösiä sisäkenkiä, koska lattiat on jäätävän kylmät. Kerroinki jo tossa mies kohassa siitä koskettelusta, mut tääl tosiaankin tehää sitä tosi paljon ja se on ihan normaalia. Kokoajan joku on halaamassa mua, ottamassa selästä kiinni ja juttelut tehää vaan parinkymmenen sentin päässä toisesta. Eli toi on ihan päinvastaista ku Suomessa, haha. :-D Poskipusujakin pitäs kokoajan olla antamassa ja saamassa, mikä on ainakin mulle tosi häiritsevä tapa. Tapaamisistakin ollaa aina vähintään se 5-10 minuuttia myöhässä ja sitä ei välttämättä ees pahotella. Mä olen tosi järjestelmälline ja huolellinen persoona, ja toi vaivaa mua tosi paljon. Ite en osaa olla sekuntiakaan myöhässä, oon mieluummin aina reippaasti ajoissa. Hmmh, tällä hetkellä ei tuu ainakaa muita tapoja mieleen, mut heti kun oon postannu tän, mun päähän varmaa jatkuvasti tulee uusia juttuja haha.

ALKOHOLI, BILETYS JA KANNABIS

Näit hintoja voisin ihmetellä ikuisuuden! Jotkut viinit on vaan euron pari, vodka on 6-8 euron kieppeillä ja olutta en ainakaa vielä oo ees nähny kaupoissa, mut varmasti seki on halpaa. Supermarketeista voi ostaa alkoholii 22.00 saakka, mut kiinalaiset ravintolat myy sitä vuorokauden ympäri. Kuulemma kiinalaisia ei sido lait, haha. :-D En sit tiedä onko toi totta vai miks noin on, mutta mitäpä sillä. Baareihin mennää vasta 2-3 aikaa, juodaan vaan pari hassua drinkkiä ja "biletys" lopetetaan 6-8 aikaan aamulla. Espanjalaiset luulee olevansa kovaaki bilekansaa, mut ainakaan mulle ei oo biletystä tollanen muutaman drinkin hörppimine ja juomisen lopettamine siihen. Biletystä on se ku maataan niin kännis maassa ettei pääse ylös, oksentaa koko yön, ei muista aamulla mitään ja herää vieraasta paikasta! Baarissa en oo vielä tääl kerenny olemaan, mut tiistaina sitten. ;-) Keskiviikkona päivittelen teille vähä baarien hinnoista ja minkälainen meno siel on.
Kannabiksestaki muutama sananen. Eihän se Suomessakaan enää mikää erikoinen tabu ole, mut täällä sitä voi polttaa keskellä kaupunkia, autoilla "saa" ajaa pilvessä ja jos jäät marihuanasta kiinni, poliisit vaa ottaa sen pois ja antaa olla. Ne kuulemma ymmärtää sen, että se on vaan yksityistä käyttöä varten jne. Hintaki on super halpa, yks gemmi on ehkä viiden euron kieppeillä. Eli silmät punasena ei haittaa olla kaupoissa, haha.

LIIKENNE
Töyssyjä / korokkeita tääl ei varota, tiet on kapeita, jalkakäytävällä mahtuu tosi huonosti kävelemään ja keskellä tietä voi ajaa. Muuten täällä on kyl tosi rauhallinen liikenne sun muuta. Poliisit ja ambulanssit menee jatkuvasti pillit päällä, skootterit yrittää työntyy joka helvetin välistä ja ruuhkat on ihan mielettömiä. Mut silti tääl ei pelota yhtää niinku esim. Kreikassa tai Bulgariassa. En silti osaa selittää sanoilla millanen liikenne tääl on, mut oli silti pakko tehä sille hirveydelle oma kappaleensa, haha. :D

I love the life I'm living right now

 

 

 Nyt ekat kunnon kuvat koko blogiin! Aiempaan postauksee kirjotin väärän nimen mut kyseessä oli siis Paco, kenen kaa olin ulkona. Se oli tosi mukava, meil synkkas hyvin, ajeltiin pitkin Pozueloa ja Madridia. Pozuelo on kaunis kaupunki have to say, mut Madrid oli jotain aivan uskomatonta. En oo rakastunu mihinkää paikkaan nii kovasti ku siihen! Valot, isot rakennukset, jalkapallotemppelit, väestönpaljous, pieni hämäryys... Kyllä, tää tyttö on niin myyty! Oon niin onnelline et oon täälä enkä missään muualla. Haha hauskinta tääl on muuten se, että jos kaupas ostat yhtää mitään kortilla, sun pitää näyttää henkkarit :-D Olin iha äimänä kassalla et mitäköhän ihmettä toi haluu ja miks mun passi piti näyttää!? Mut se on kuulemma tääl vaa tapana jos maksaa kortilla, eli pitää siispä nostaa rahaa. Hassuu et tääl suositaan käteistä ja Suomes harkitaa sen hävittämistä, haha. Mut ei mulla muuta, huomenna uusii kuvii ja seikkailuja. Moimoi!

Live your dreams

 Heräsin ihanaan auringon paisteeseen ja mulla on ollu tosi hyvä fiilis siitä asti. Käytiin lapsien kanssa viemäs pahviroskia vähän kauemmas ja nää kuvat on otettu siltä reissulta. Muuten käytiin tänää koko perheen voimin Pozuelon keskustassa, kattomassa rautatieasema ja mentiin hostmomin kans istumaan sellaselle puistoalueen terassille ja juteltiin kaikkii asioita läpi. Kotiin tultaessa oli lounas (tääl syödään iha sika myöhään! Lounas on kahen aikaa ja päivällinen on vasta yheksältä, mitä ihmettä...) ja pelasin kahen lapsen kanssa korista. Tää päivä on ollu kyl ihan huikee ja kello on täällä vasta neljä. Tunnin päästä lähen takas Pozuelon keskustaan ja tuun näkee ekan "tuttuni" täällä, erään Paquillon. En oo jutellu sen kaa ku Facebookissa ja Whatsappis muutaman lauseen, jote kattoo mite tullaan juttuu in real life. Yritän ottaa mahollisimman paljon kuvia ku yksin tuolla kävelen tänää illemmalla, mut muuten en kyl sen Paquillon kanssa kehtaa mittään kuvia napsia :-DD Ei tunnu yhtään viikonlopulta ku ei oo Suomessa ryyppäilemässä ja viettämäs kavereitten kaa aikaa, mut ei se haittaa ollenkaa. Ja tupakkaakaa ei oo tehny alkuunkaan mieli! Huomennaki on taas kalenteri täynnä puuhaa ja elämä maittaa. I couldn't be happier right now :-)

No sleep until Madrid

Täällä ollaan oltu jo kolmisen tuntia! Astuin lentokoneest väsyneenä, vähä hermostuneena ja turhautuneena ja mitäs olikaan vastassa? No lapsien tekemä welcome kyltti mulle, mikä näkyy kunnol ekassa kuvassa. Mut have to say, ekat fiilikset Madridista oli aika tylsät. Kattelin aika autioita ja karuja maisemia autosta, mut kai keskustas sitte on iha eri näköstä :-) Tää talo yllätti mut positiivisesti (tää on kolmikerroksinen ja ylin kerros on kokonaa mun!!), lapset on ihania ja hostmom on ihan paras! Toki täältä muutama haittaki löytyy, mm. talo on ihan jääkylmä. Mulla on ny legginsit, villasukat, lämmin jumpsuit, toppi ja huppari päällä ja tärisen kylmästä. Koht kyl kömmin peiton alle hakemaan viel vähän lämpöö. Vähän on täl hetkel huonot fiilikset, mut eiköhän se tästä. Ekat päivät on kumminki aina varmaa aika rankkoja, ainaki toivon näin etten oo ainut. En oo nukkunu silmäystäkää sitte 1,5 vuorokautee joten nyt kyl kömmin tonne peiton alle, pistän Sons of Anarchyn pyörimää ja yritän hetken nukkuu. Adios!

She's at the startin' line of the rest of her life as ready as she's ever been

Oh my god oon lentokentällä nyt datailemassa omal tietokoneella ja oon jo portilla oottamassa puoltoista tuntia et pääsen lentokoneeseen! Mua niin jännittää, tärisen vaa haha :-D Mua stressas tänää päiväl tosi paljon boarding passin kans ongelmat, check in, matkatavarat, 30 minuutin vaihto Berliinissä... Nyt silti on tosi levolline olo siltä taholta, sain useimmat ongelmat hoidettua ja nyt oottelen täällä ihan into piukeena. 8 tuntia ja oon Madridissa, iik! Hyvästit äidin ja parhaan kaverin kans oli kyl tosi rankkoja, voi sitä kyynelten ja surullisuuden määrää. Muut hyvästit onnistu sentää suht helposti ja kaikki tuntuu niiiiin uskomattoman hyvältä just nyt. Oon niin onnelline et uskalsin lähteä, kaikki sujunu suht ongelmitta ja tässä mä olen jo nyt. Tasan kuukaus sit sain idean muuttaa ulkomaille, neljä viikkoa meni tosi nopeesti enkä voi uskoo et oon täs tilanteessa nyt kaiken tän oottelun jälkee.

Jännittää hirveesti nähä hostmom ja perhe muutenkin. Liuta kysymyksii päässä, mm. millanenkohan huone mulla on? Millanen se kaupunki on? Tuunko pärjäämää siel hyvin? Tutustunko ihan mahtaviin tyyppeihi? Opinko Espanjaa? Löydänkö sielt ehkä unelmieni miehen? ;-) Täl hetkellä näyttäis siltä et lähen tammi-helmikuun vaihteessa Gran Canarialleki ja yhen toisen au pair tytön kans suunniteltiin lähtevämme Ibizalle, jos vaa saadaa meiän lomat samalle viikolle. How cool! Oon muute huomannu jo nyt ajattelevani puoliks englanniks, ku joka päivä puhun englantia tooosi paljon tulevien espanjalaisten kavereitten kans. Tää on ihan sika makeeta! Tää teksti tuntuu silt ku oisin kauhees kännissä kirjottanu, mut oon vaan nii excited!! Wish me luck, nyt postaan tän ja alan jammailee yksinäni portin eessä.
Kaikki kuvat www.weheartit.com

I want to leave and travel to find myself

Last day in Finland ! Tasan vuorokauden päästä oon jo Madridissa. Eilen kaikki kyseli multa jännittääkö mua, ja vastasin kaikille ettei. No nyt jännittää!! :-) Pitäis käydä vikan kerran suihkussa Suomessa, pakkaan ihan viimeiset tavarat, nähä nopeesti kavereita ja hyvästellä ne, viettää äidin kaa aikaa... Kauheeta kuvitella et tänäyönä on sitte lähtö edessä. Tuskimpa saan unta ees pariks tuntia, mut onneks oon aina niin pirtee et kestän varmasti ilman väsymättä koko huomisen. Nyt äitiki huutelee tuolta nojatuolista et sitäki jännittää ihan pirusti mun lähtö. Mutta jees, mä tässä rupeen hoitelemaan asioita vikaa kertaa ja palaan teille huomenna postailemaan jo ekoja kuvia Madridista, lentokentiltä ja mun fiiliksistä. ;-)

Remember sister, blood is ticker than water

Tänään on jouluaatto ja se tarkottaa sitä, että tasan kolme päivää lähtöön 72 tuntia! Viime yönä oli pakko tirauttaa muutamat kyynelet, ku mietin vaan miltä tuntuu lähtee lentokentälle päin ja hyvästellä äiti. Se on ehkä rankinta koko täs lähdössä, hahaa. Outoo kattoo äitiä ja miettii "nähään yli puolen vuoden päästä luultavimmin". Tottunu siihen et nään äitiä vähintään kuukauden välein ja sille voi aina soittaa itkien ku asiat on pilalla. Oon tutustunu nyt paljon Madridissa asuvii au paireihin, saanu muutamia kavereita ja kaikki tuntuu nyt hieman todellisemmalta. Harmi vaa että oon oikeestaan yksin uudenvuodenki Madridissa, kun kaikki noi tutut on kotimaissaan viettämässä joulua ja uuttavuotta. Onneks en silti joudu olemaan siellä ku jonkun vähän yli viikon, ennen kun eka 'kaveri' saapuu takasin sinne. Madridista ja Pozuelosta on muute tosi vaikee löytää hyvii kuvia! Kaikkialla vaan niitä futaajien kuvia, haha. Mua niin harmittaa ku hukkasin ton järkkärin laturin just ennen matkalle lähtöä. Ei millään viittis alkaa uutta järkkäriä sen takia Espanjasta ostamaa, ellei sitte jostakin löydy sopiva laturi tohon. Tosi kiva varmaa mennä espanjalaisille sönköttää jotakin järkkärin laturista.
Musta myös tuntuu siltä, ettei kaikki vielä oo ees sisäistäny mun lähtöä :-D Jotku kaverit on nyt alkanu kyselee multa kauheesti miks mä lähen, onko mun pakko lähteä jne. Sain myös joululahjoja kavereilta, mitä ei oo varmaan ikinä ennen käyny. Kuinka noloo, mulla ei ollu kellekään mitään haha. Mutta joo, seuraava ja viimeinen postaus Suomesta tulee luultavimmin torstaina. Nyt jatkan jänskäilyä ja vietän (toivottavasti) mukavan ja rauhallisen joulun perheen kanssa. Vikoja laatuaikoja perheen kera, nyh.

I don't wanna be sad, I don't wanna cry

Viimeinen lauantai Suomessa. Mua pelottaa, jännittää, hermostuttaa, ilostuttaa, suruttaa, itkettää, naurattaa. En osaa yhtään selitellä mun viimehetkien tunnelmia täällä kotona, tää kaikki tuntuu täl hetkellä niin vaikeelta. Asun siis nyt vikan viikon Riihimäellä äidin tykönä, ja mulla on hermo menny jo ainakin sataan otteesee. Kaipaan Turun kotiani ylikaiken, Turun kauniita maisemia ja Turun kavereita. Mun sydän jäi sinne, tunnen sen mun selkäpiissä asti. Heti ku palaan takas Suomeen heinäkuussa, tahon muuttaa takasin sinne ja nauraa kaks viikkoa putkeen onnesta. Viis päivää Suomessa tän lauantain lisäks, ja haluisin vaan itkee peiton alla ja halata äitii kokoajan. :-D Haha, oonpas säälittävä. 

Apua oikeesti. Viisi päivää suurinpiirtein. Tunteina tarkalleen 135 tuntia. Enää kaheksan tuntia tätä päivää jäljellä, viis päivää 24 tuntia ja seitsemän tuntia ensperjantaina. Saisko ajan nopeutettua? En haluis millään viettää tääl Riihimäellä enää sekuntiakaan ja haluun jo Espanjaan. Tai takas Turkuun, en tiiä. 

Mietin aina, mitkä on au pairien tai vaihtoon lähtiöitten viimesiä fiiliksiä. Yritin lukee kaikesta kaiken, selvittää heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan. Nyt ymmärrän paremmin kuin hyvi muitten vastauksen mulle. "Pelottaa ja odotuttaa". Joo niin muakin. Istuin äsken varmaan kolme tuntia olkkarin sohvalla, huutaen ja äristen kaikille. Teki vaan mieli tulla postaamaan näitä fiiliksiä, mitä on varmasti hauska lukea kahen kuukauden päästä ja nauraa omalle lapsellisuudelle. Mut nyt en vaan jotenki keksi mitään mitä kirjottais ja tuntuu ettei kukaan vois ymmärtää mua tällä hetkellä. Ainiin, hukkasin järkkärin laturin, damn. Toivottavasti Espanjas myydään halvalla uusii kameroita :-DD Tai edes latureita.

Lähtö on jo ovella

Paha onni on vainonnu mua nyt viime ajat, rikkonu multa kaks tietokonetta ja nyt pääsin vasta veljen tietokoneella vähä postailemaan. Tasan viikon päästä oon ollu jo muutaman tunnin lentokoneessa, iik! Muutin tiistaina mun tavarat Turusta tänne äitin nurkkiin Riihimäelle, ja nyt kulutan viimeisen viikkoni täällä. Ollaan paljon tekstailtu hostmomin kanssa, ja mulla on ihan sellanen tunne, etten olis voinu parempaa perhettä toivoo. Ainoo haaste on nyt ollu jo kuukauden ajan tupakoinnin lopettamine ja vieläki kamppailen asian kaa ja yritän vähentää joka päivä. Espanjassa en meinaan saa polttaa, ja se tulee olee tosi vaikeeta.

Oon aina ettiny au pair tai vaihtariblogeja, missä ei vaan hehkutettaisi kuinka ihanaa se elämä siellä on. Vaan kerrotaan myös rehellisesti perheen keskiset riidat, itketyt yöt ja ajatukset & tunteet. Päätin, että tästä mun blogista tulee sellainen: isojen kuvien joukossa rehellisiä tekstejä.
Hmm, nyt mulla ei kyllä taidakaa olla mittään enempiä sanomisia. Postaan vielä kerran tai kaks tässä viikon sisällä lähtöfiiliksistä, ja sitte seuraavat postaukset onki täynnä kuvia Espanjasta ja pitkiä tekstejä. ;-)

It's okay, even the sky cries sometimes

Mun innostus on muuttunu muutaman päivän aikana kokoajan vaa surullisemmaks, pelokkaammaks, pohdiskelevaks ja epävarmuudeks. Oliko tää idea nyt sittenkää nii kauheen hyvä idea? Tasan kahen viikon päästä mun vatsassa lentelee varmaa 200 perhosta ja mietin vaan "tähän aikaan oon jo koht perillä". En tietenkään peru mun lähtösuunnitelmia, se ois törkeetä perhettä ajatellen ja tätä mahdollisuutta en haluu missata, mut silti. Kaikki rakas jää tänne, ensviikolla hyvästelen tän mun oman ihanan yksiönki. Hyvästelen uuden miehen kehen tutustuin, hyvästelen koko Turun ja Riihimäen kaupungit, rakkaimmat ystävät, bussikuskit, Alkon myyjät, koko nykyisen elämän. En kestä kattoo parin viikon pääst äidin ilmettä ja kuinka sen silmät kertoo rakastavansa mua ja sen sydän murtuu. Itken lentokentäl varmaa silmät puhki ja lähtöä edeltävänä iltana. ;-D Mihin kaks viikkoa just katos ja miks vaan kaks viikkoa on edessä?

Se perhe on kyllä niin ihana ja eilenki hostmami laitto viestillä kaikkee, et tuun varmasti viihtymään siellä, saan kavereita ja nautin elämästä. Onhan se elämä varmasti sieläkin siistiä, mut miks on pakko luopua nykyisestä täydellisyydestä?

Sometimes you will never know the true value of a moment until it becomes a memory

Eilen tuli yllärireissu Tampereelle viettää pikkujouluja selvinpäin! Eilen tutustuin tooosi monii uusii ihmisiin ja kerroin niille mun muutosta Espanjaan. Yks jätkä alko vaa kertoo kuinka paljon se rakastaa Suomee, kuinka kova ikävä sil tulis tätä maata jos se muuttais pois ja plääplää. Mul tuli ihan kauheet epäilykset nyt tosta muutosta ja tajusin ettei mulla ole enää edes oikeestaan kotia, ei omaisuutta, ei mitään. Ja puol vuotta pois mun ihanasta Suomi-elämästä, miten mä kestän. :-D  Nyt on pakko alkaa selailee mahdollisimman paljon kaikkii au pair blogeja, ettiä suosikkeja, kysellä neuvoa ja vaihtaa mun asenne pelokkaasta takasin innostuneeksi. Enää kaks viikonloppua Suomessa, tää on ihan hullua! Siit on lähes kaks viikkoa ku sain tän idean päähän ja nyt vasta tajusin, kuinka nopeesti tää aika menee. Eli mun lähtö tulee varmasti nopeempaa ku uskonkaan, kuinka pelottavaa.
En oo edes puhunu erikoisemmin mun hostäidille vähään aikaan ja vaikka tekis kokoajan mieli laittaa viestiä, en keksi mitään mistä kertois tai kysyis. Nyt vasta alan oikeesti havahtumaan siihen et muutan 3 000 kilometrin päähän perheestä ja ystävistä, uuteen asuntoon tuntemattoman perheen kanssa ja hui. Ehkä mä sitte puolen vuoden päästä päivittelen tänne kuin pelottaa takasin Suomeen tulo ja haluun jäädä sinne, hahaha.

December, last chance to change this year

Tasan kolmen viikon päästä oon jo Madridissa! En millää malttasis odottaa, lasken päivii ja koht varmaan tuntejaki lentokoneen nousuu. Enää täällä mun asunnossa on vaan pari tuolia, patja, kirjahylly ja pahvilaatikoita. Ei oo kovin kodikas olo tääl enää :-D Viikon päästä oonki matkalla jo Riihimäelle ja tää asunto ei oo enää mun. Mulla tulee niin kova ikävä tätä asuntoo, ettei oo tosikaan! Oon jo pakannutki aika hyvin siihen nähden, etten oo ollu kuuteen päivään selvinpäin, hahahaha. Pakko irrotella viimesiä kertoja tääl Turussa, tiedä yhtään millo palaan enää tänne - vai palaanko ollenkaa.
Mulla meni paljon rahaa, hermot ja väripurkkeja, et sain mun hiuksista tälläset! Mitä ootte mieltä, onko nyt mun tyyli Espanjaa varten valmiina? :-) Mulla ei ollu oikeen muuta asiaa ees ku päästä päivitteleen noi parit kuvat ja kertomaan mun innosta laskea päivii lähtöön!

Au pair muuttajan muistilista

Tänne blogiin eksyy varmasti ihmisiä, ketkä ovat lähdössä au pairiksi ja miettivät mitä kaikkea pitää muistaa, aattelin tän postauksen kuluttaa siihen. Oon ärsyttävän järjestelmällinen ihmine ja teen listoja ihan kaikesta, oli kyseessä sitten kaverille yöksi meno, päivän to do -lista, isompi matka tai vaikka mitä papereita mulla on tietyssä lipastossa. Kavereitaki ärsyttää mun ainaiset listat joka puolella, mut tällä hetkellä ainakin täst järjestelmällisyydestä on hyötyä. Mut nyt voisin kirjottaa tähän kaikki muistettavat asiat ja toivottavasti tästä jollekin on apua!

Alotetaan ensimmäisestä: asunnostasi. Asutko vanhemmilla tai ystävän kanssa? Muista tehdä osotteenmuutos ja kertoo tarpeeks aikasin muuttoaikeistas. Jos asut yksin, soita vuokranantajalle, irtisano asunto, tee poismuutto laput talonmiehelle, irtisano kotivakuutus jos sulla sellainen on, irtisano sähkösopimus ja vesi, jos sellainenkin on erikseen. Ulkomaille muutosta pitää tehä Kelaan, maistraattiin ja postiin muuttoilmotukset. Ne voi tehä onneks ihan helposti netistä, googlaa vaikkapa Kela ulkomaille muutto ja pädääm, linkki tulee heti eteesi. Nää kaikki olisi hyvä tehä joku 2-4 viikkoa ennen muuttoa, mut ihan viimeistään viikkoa ennen. Muista myös jos saat Kelan asumitukea, lakkauttaa se.

Toisena vois käyä läpi vakuutusasiat. Äskesessa kappaleessa jo muistutin kotivakuutuksen irtisanomista, mutta matkalle pitää ottaa myös matkavakuutus. Kannattaa kilpailuttaa eri vakuutusyhtiöitä, kuten Pohjolaa, Fenniaa jne. Riippuu ihan kokonaan matkan / muuton kohteesta ja pituudesta, löytyy paljon erilaisia vakuutuksia. Jos matkaat Eurooppaan, hanki heti Kelasti eurooppalainen kansainvälinen sairasvakuutuskortti! Sillä on oikeutettu välittömään hoitoon EU:ssa (vai myös koko Euroopassa, en nyt varmaks muista) ja sairaanhoitopalvelut on samanhintaisia, mitä maan asukkaillekin on. Tää on oikeesti ehkä tärkein kaikista, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja jos joutuu vaikka onnettomuuteen.

Kolmanneksi muistuttaisin tavaroiden pakkaamisesta, myymisestä ja siirtämisestä erilaisiin varastoihin. Kannattaa pistää matkalaukku niin täyteen kuin mahollista, mut tottakai painorajotuksia kuunnellen. Käsimatkatavaratkin saa olla 8 kiloa, ja sekin kannattaa ottaa hyödyksi. Pakettien lähettäminen ulkomaille on hyvinkin tyyristä ja sitä kannattaa ehkä välttää loppuun asti, ellei oo tottakai rikas tai semmoista. 30 kilon pakettiki voi maksaa jo lähemmäs 200 euroa, eli ite en ainakaan suosittele. Ja vaatteita voi aina ostaa lisää kohdemaasta ja miks roudata koko vaatekaappi ulkomaille, kun et kaikkia vaatteita Suomessakaan käytä? Valokuvia on myös ihan hyvä ottaa mukaa ikävän varalta, tärkeät lääkkeet kannattaa hakea apteekista ja osta meikit jo Suomesta, jos epäilet kohdemaassasi olevan erilaisia / väärän värisiä vaikkapa meikkivoiteita. Miekin oon niin kalpea, että Suomessa jo vaalein mahollinen meikkivoide on liian tummaa, joten joudun täältä ostaa suoraan kaikki ihomeikit valmihiks. Adapteri tai adaptereita kannattaa myös ostaa, jos niitä tarvitset. Muistappa vaikka suoristusraudan, tietokoneen, puhelimen laturin, kameran laturin jne pistokkeet, eli ehkei vaan yhtä kannata ostaa.

Neljänneks, raha-asiat. Kannattaa pyytää etukäteen vaikka synttäri- tai joululahjarahoja, myydä tarpeettomia tavaroita tai huonekaluja pois, hakea mahdolliset tuet Kelasta / sossusta, säästää itekin rahaa, pyytää sukulaisia avustamaan ja mistähän kaikesta sitä rahaa voikaan repiä. Suosittelen jättämään vanhempien tai jonkun muun luotettavan aikuisen tilille sen verran rahaa mitä lentolippu maksaa, jos tulee tiukka paikka ja pitää palata takaisin Suomeen. Tai muutenkin hätävaraksi, jos jotakin sattuu tms. Au pairit eivät kovin paljon saa, kohdemaasta riippuen tosin, palkkaa, joten on hyvä olla omia säästöjäkin tallessa. Jos asut omillas vuokra-asunnossa, muista myös että saat takuuvuokran takaisin. Kaikesta tällaisesta on hyvä huolehtia ja tehdä listaa, mistä kaikkialta saa rahaa ja mihin kaikkeen sitä tuhlaantuu. Tuliaisetkin kannattaa ostaa isäntäperheelle, mm. Marimekkoa, muumituotteita, Iittalan lasia, Suomikirjoja jne.

Viidenneksi olis viralliset paperit ja asiakirjat esim passi, lääkkeide reseptit jne. Onko passisi varmasti voimassa siihen saakka, kunnes palaat kotisuomeen? Ellei ole, hopihopi tilaamaan aika poliisilaitokselle ja ottamaan passikuvat. Jos joudut ottamaan lääkkeitä ulkomaille, muista hakea Apteekista reseptit tai vaikka lääkäriltä. Suosittelen pistämään kaikki nekin käsimatkatavaroihin vaikka tulis kilo lisäpainoa, mut laukku voi aina hukkua. Tai ainakin viikon lääkkeet käsimatkatavaroihin, koska lentokenttätyöntekijät yrittävät välillä olla hauskoja ja pistää toiseen maahan laukun tulemaan. Siinä sitte vasta selvittäminen missä laukku menee ja lääkkeet on tipotiessään.

Ja viho viimeiseksi sulje puhelinliittymät sun muut mokkulat, modeemit tms mitä sulla onkaan. Palauta kirjastonkirjat, pese kaikki vaatteesi, tulosta lentolippusi, ilmoita kaikille sukulaisille ja lähimmille ystävillesi uusi osoite, puhelinnumero ja sellaiset tärkeät asiat. Kannattaa myös kertoa vaikka äidille tai iskälle lentosi numero(t), ihan vain varuiksi jos lentokentällä sattuu jotakin, tulee lentotapaturma tms. Tässä taitaaki olla jo kaikki (ainakin tärkeimmät) muistutukset ja listaukset.

Kysykää ihmeessä jos tulee jotakin mieleen tai mitä unohdin ilmoittaa! Toivottavasti tästä oikeesti on edes jollekulle apua. :-)

Nothing drives people crazier than seeing someone have a good fucking life

Tuli katseltuu taas koneelta kuvia aiemmin matkoistani ja kyllähän ne vähän liippaavat tähänki blogiin. Ja koska lähtö Espanjaan on vasta 3,5 viikon päästä, voisin tälläsiä 'turhia' postauksia välillä tulla heittelemään ettei tämä blogi ihan hiljene. Tähän en vaivaudu kirjoittamaan niistä miljoonista Viron ja Ruotsin matkoista, koska muuten tää postaus ei ikinä loppuisi. Mut nyt kuvia ja kertomuksia!

 Ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani oli 12-vuotiaana Bulgarian Sunny Beachille vuonna 2007. Meitä oli matkassa maailman ihanin mummoni kuka maksoi koko hoidon, äiti, veli, meitsi tottakai ja serkkupoika. Oltiin viikko tuolla, käytiin Nessebarissa ja tehtiin paljon "tutkimusmatkoja". Meidän perhe ei ole mitään altaalla makailijoita, joten joka päivä oltiin touhussa aamusta iltaan. Eräänä iltana me mentiin Bourgasiin viininmaistajaisiin! Ne oli kyl tosi hienot, kunnon ruokaa ja viiniä laseissa, vaikka mähän en tietenkää saanu maistaa viiniä. Muistan aina ne ihanat pikkushopitit, joissa oli mitä erikoisempia vaatteita, tavaroita ja sun muita myytäviä. Muuten ei kyllä ihan kauheesti tästä reissusta ole muistikuvia.

Toinen reissuni oli seuraavana vuonna kielikurssille  Brightoniin, Englantiin parhaan kaverini kans. Pahoittelen parin vikan kuvan rumia, mustia rajoja, mutta noi oli sillon 'kuvankäsittelyn muodissa', enkä nyt millään jaksa alkaa kaikkia kuvia udestaan muokkailemaan ja croppailemaan. Mutta anyways, me lähdettiin kesäkuussa 2008 kaheksi viikoksi Englantiin. Meillä oli maailman paskin perhe, ei osattu käyttää rahoja oikein, Lontoossa eksyttiin tosi pahasti ja kämmäiltiin vaikka mitä. Silti toi reissu on paras mitä muistan! UK oli niin mahtavan kaunis, meiän oleskelunaikaan siellä ei ees satanut ja rakastuin kaupunkiin ihan ylikaiken. Haluun vielä takasin tonne, ihan ehdottomasti. Sydän jäi kaipaamaan, mieletön matka.

 Taas seuraavana kesänä eli vuonna 2009, me lähdettiin autolla Norjaan, Tromssoon, parhaan kaverini perheen kanssa (sama kaveri oli siis Englannissa mukana). Meil oli mukava asuntoauto, jolla reissas ihan mieluusti ja mäkin rakastan ylikaiken istua autossa. Norjan kaikki korkeet vuoret jäi muistiin, kalliit hinnat jokapuolella, vuorien huippuja ei edes näkyny pilviltä ja korvat meni lukkoon vähän välii kun vuoristossa ajettiin. Silti oli aivan mahtava reissu, vaikkakin liian vähän kuvia, oltiin liian vähän aikaa (vaan kaksi yötä), eikä kerennyt kunnolla koluumaan Tromssoa läpi tai mitään muutakaan mieleenpainuvaa. Pakko päästä vielä joku kerta uudestaan Norjaan ja ehottomasti autolla!

Ja taas seuraavana kesänä jatkettiin matkustelua, eli vuonna 2010 kesäkuussa ja suunta oli Kreeta. Saatin 5 tähden hotelli, jos sitä voi edes hotelliks kutsuu. Ennemminkin ehkä loma-asunto. ;-) Käytiin Herakleitoksessa ja meidän 'hotla' oli vuoren päällä. Oli taas aivan mieletön matka ja taaskin mukana oli mun paras kaveri, äiti ja sillonen isäpuoli. Tää matka oli ihan sanoinkuvaamattoman upea, jälleen kerran! Kreetalle / Kreikkaan en silti enää matkustaisi, liian hepponen matka mulle ja oli aivan liikaa vaan altaalla makailua. Mut tää tais olla ensimmäinen ihan lomakohde mulle.

Vuodet 2011-2012 matkustin vaan  Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Heinäkuussa 2013 täytin 19 ja päätettiin silloisen poikaystävän kanssa lähteä extemporematkalle Berliiniin, Saksaan. Ei keretty ees hakemaan kotootani järkkäriä, vaan käytettiin puhelimen huonoo kameraa, mut saatiinpahan edes muutamat kuvat! Kaikki ihannoi mun tatuointeja, sekoiltiin metrojen kans, käveltiin tosi paljon, shoppailtiin kaikki rahat sun muuta mukavaa. Oli kyl aivan mieletön reissu taaskin, otettiin jopa hennatatskat. Ainoa huono puoli täs matkassa oli se, että erottiin poikaystävän kanssa tossa kolme  viikkoa takaperin ja nyt exän "haamu tuntuu pilanneen koko Saksan". Nyt kun lennän Espanjaan, mulla on taas vaihto Berliinissä ja tuntuu hassulta jotenkin palata taas Saksaan - nyt tosin yksin.

Ja heti kun Berliinistä palasin Suomeen, tilasin seuraavana päivänä lentoliput Dubliniin, Irlantiin! Englannin kielikurssilla tutustuin yhteen Mariin eikä olla pidetty lähes viiteen vuoteen kunnolla yhteyttä, mut Mari oli Irlannissa au pairina ja kutsui mut sen luokse kyläilemään. Joten ostin heti lentoliput ja matka Irlantiin oli jo kahen viikon päästä Suomeen saapumisesta. Taas kunnon extemporematka, haha. Istuttiin ehkä vähän turhan paljon sisällä, mut sää oli välillä tosi huono, bussit lakossa ja eräs ilta kun oliin juomassa & baareilemassa, olin niin huonossa kunnossa etten päässyt kun yhteen baariin sisään, hahaha. Ehkäpä ne irkut ei oo tavannut suomalaista juomakulttuuria. ;-) Kun aloin ettimään au pairin työpaikkoja, yhtenä vaihtoehtona oli Irlanti. Mut nyt oon kyllä ihan tyytyväinen että on vieras maa suuntana.


Eli onhan tässä tullut matkusteltua aika paljon, harmi vaan että kokoajan Euroopan sisällä. Jos enssyksynä lähtisi rapakon toiselle puolelle Amerikkaan au pairiksi tai Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Mutta sen näkee sitten, mitä elämä tuo tullessaan.