Nothing drives people crazier than seeing someone have a good fucking life

Tuli katseltuu taas koneelta kuvia aiemmin matkoistani ja kyllähän ne vähän liippaavat tähänki blogiin. Ja koska lähtö Espanjaan on vasta 3,5 viikon päästä, voisin tälläsiä 'turhia' postauksia välillä tulla heittelemään ettei tämä blogi ihan hiljene. Tähän en vaivaudu kirjoittamaan niistä miljoonista Viron ja Ruotsin matkoista, koska muuten tää postaus ei ikinä loppuisi. Mut nyt kuvia ja kertomuksia!

 Ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani oli 12-vuotiaana Bulgarian Sunny Beachille vuonna 2007. Meitä oli matkassa maailman ihanin mummoni kuka maksoi koko hoidon, äiti, veli, meitsi tottakai ja serkkupoika. Oltiin viikko tuolla, käytiin Nessebarissa ja tehtiin paljon "tutkimusmatkoja". Meidän perhe ei ole mitään altaalla makailijoita, joten joka päivä oltiin touhussa aamusta iltaan. Eräänä iltana me mentiin Bourgasiin viininmaistajaisiin! Ne oli kyl tosi hienot, kunnon ruokaa ja viiniä laseissa, vaikka mähän en tietenkää saanu maistaa viiniä. Muistan aina ne ihanat pikkushopitit, joissa oli mitä erikoisempia vaatteita, tavaroita ja sun muita myytäviä. Muuten ei kyllä ihan kauheesti tästä reissusta ole muistikuvia.

Toinen reissuni oli seuraavana vuonna kielikurssille  Brightoniin, Englantiin parhaan kaverini kans. Pahoittelen parin vikan kuvan rumia, mustia rajoja, mutta noi oli sillon 'kuvankäsittelyn muodissa', enkä nyt millään jaksa alkaa kaikkia kuvia udestaan muokkailemaan ja croppailemaan. Mutta anyways, me lähdettiin kesäkuussa 2008 kaheksi viikoksi Englantiin. Meillä oli maailman paskin perhe, ei osattu käyttää rahoja oikein, Lontoossa eksyttiin tosi pahasti ja kämmäiltiin vaikka mitä. Silti toi reissu on paras mitä muistan! UK oli niin mahtavan kaunis, meiän oleskelunaikaan siellä ei ees satanut ja rakastuin kaupunkiin ihan ylikaiken. Haluun vielä takasin tonne, ihan ehdottomasti. Sydän jäi kaipaamaan, mieletön matka.

 Taas seuraavana kesänä eli vuonna 2009, me lähdettiin autolla Norjaan, Tromssoon, parhaan kaverini perheen kanssa (sama kaveri oli siis Englannissa mukana). Meil oli mukava asuntoauto, jolla reissas ihan mieluusti ja mäkin rakastan ylikaiken istua autossa. Norjan kaikki korkeet vuoret jäi muistiin, kalliit hinnat jokapuolella, vuorien huippuja ei edes näkyny pilviltä ja korvat meni lukkoon vähän välii kun vuoristossa ajettiin. Silti oli aivan mahtava reissu, vaikkakin liian vähän kuvia, oltiin liian vähän aikaa (vaan kaksi yötä), eikä kerennyt kunnolla koluumaan Tromssoa läpi tai mitään muutakaan mieleenpainuvaa. Pakko päästä vielä joku kerta uudestaan Norjaan ja ehottomasti autolla!

Ja taas seuraavana kesänä jatkettiin matkustelua, eli vuonna 2010 kesäkuussa ja suunta oli Kreeta. Saatin 5 tähden hotelli, jos sitä voi edes hotelliks kutsuu. Ennemminkin ehkä loma-asunto. ;-) Käytiin Herakleitoksessa ja meidän 'hotla' oli vuoren päällä. Oli taas aivan mieletön matka ja taaskin mukana oli mun paras kaveri, äiti ja sillonen isäpuoli. Tää matka oli ihan sanoinkuvaamattoman upea, jälleen kerran! Kreetalle / Kreikkaan en silti enää matkustaisi, liian hepponen matka mulle ja oli aivan liikaa vaan altaalla makailua. Mut tää tais olla ensimmäinen ihan lomakohde mulle.

Vuodet 2011-2012 matkustin vaan  Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Heinäkuussa 2013 täytin 19 ja päätettiin silloisen poikaystävän kanssa lähteä extemporematkalle Berliiniin, Saksaan. Ei keretty ees hakemaan kotootani järkkäriä, vaan käytettiin puhelimen huonoo kameraa, mut saatiinpahan edes muutamat kuvat! Kaikki ihannoi mun tatuointeja, sekoiltiin metrojen kans, käveltiin tosi paljon, shoppailtiin kaikki rahat sun muuta mukavaa. Oli kyl aivan mieletön reissu taaskin, otettiin jopa hennatatskat. Ainoa huono puoli täs matkassa oli se, että erottiin poikaystävän kanssa tossa kolme  viikkoa takaperin ja nyt exän "haamu tuntuu pilanneen koko Saksan". Nyt kun lennän Espanjaan, mulla on taas vaihto Berliinissä ja tuntuu hassulta jotenkin palata taas Saksaan - nyt tosin yksin.

Ja heti kun Berliinistä palasin Suomeen, tilasin seuraavana päivänä lentoliput Dubliniin, Irlantiin! Englannin kielikurssilla tutustuin yhteen Mariin eikä olla pidetty lähes viiteen vuoteen kunnolla yhteyttä, mut Mari oli Irlannissa au pairina ja kutsui mut sen luokse kyläilemään. Joten ostin heti lentoliput ja matka Irlantiin oli jo kahen viikon päästä Suomeen saapumisesta. Taas kunnon extemporematka, haha. Istuttiin ehkä vähän turhan paljon sisällä, mut sää oli välillä tosi huono, bussit lakossa ja eräs ilta kun oliin juomassa & baareilemassa, olin niin huonossa kunnossa etten päässyt kun yhteen baariin sisään, hahaha. Ehkäpä ne irkut ei oo tavannut suomalaista juomakulttuuria. ;-) Kun aloin ettimään au pairin työpaikkoja, yhtenä vaihtoehtona oli Irlanti. Mut nyt oon kyllä ihan tyytyväinen että on vieras maa suuntana.


Eli onhan tässä tullut matkusteltua aika paljon, harmi vaan että kokoajan Euroopan sisällä. Jos enssyksynä lähtisi rapakon toiselle puolelle Amerikkaan au pairiksi tai Afrikkaan vapaaehtoistyöhön. Mutta sen näkee sitten, mitä elämä tuo tullessaan.