Eilen tuli yllärireissu Tampereelle viettää pikkujouluja selvinpäin! Eilen tutustuin tooosi monii uusii ihmisiin ja kerroin niille mun muutosta Espanjaan. Yks jätkä alko vaa kertoo kuinka paljon se rakastaa Suomee, kuinka kova ikävä sil tulis tätä maata jos se muuttais pois ja plääplää. Mul tuli ihan kauheet epäilykset nyt tosta muutosta ja tajusin ettei mulla ole enää edes oikeestaan kotia, ei omaisuutta, ei mitään. Ja puol vuotta pois mun ihanasta Suomi-elämästä, miten mä kestän. :-D Nyt on pakko alkaa selailee mahdollisimman paljon kaikkii au pair blogeja, ettiä suosikkeja, kysellä neuvoa ja vaihtaa mun asenne pelokkaasta takasin innostuneeksi. Enää kaks viikonloppua Suomessa, tää on ihan hullua! Siit on lähes kaks viikkoa ku sain tän idean päähän ja nyt vasta tajusin, kuinka nopeesti tää aika menee. Eli mun lähtö tulee varmasti nopeempaa ku uskonkaan, kuinka pelottavaa.
En oo edes puhunu erikoisemmin mun hostäidille vähään aikaan ja vaikka tekis kokoajan mieli laittaa viestiä, en keksi mitään mistä kertois tai kysyis. Nyt vasta alan oikeesti havahtumaan siihen et muutan 3 000 kilometrin päähän perheestä ja ystävistä, uuteen asuntoon tuntemattoman perheen kanssa ja hui. Ehkä mä sitte puolen vuoden päästä päivittelen tänne kuin pelottaa takasin Suomeen tulo ja haluun jäädä sinne, hahaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti