maanantai 30. joulukuuta 2013
I may be a bird, because I flew this far
Mä olen niiiiiiiiin poikki! Aamulla jo väsytti herätessä niin pirusti ja nyt viel raskas päivä takana, eikä tosiaankaan oo tää päivä vielä edes lopuillaan. Päivällä mulla oli tosi kipee olo ja olin ehkä maailman huonoin au pair ikinä ja syrjäydyin mun huoneeseen muutamaks tuntia ja jätin lapset huutavan isomamman luokse. Muuten opetinkin vanhimmalle lapselle suomalaisen korispelin, Manun, ja se rakastu siihen ikihyviks! Väännettiin sitä ties kuinka kauan ja olin ihan puhki lopulta. Olin ihan fiiliksissä et jee nyt pääsen huoneeseen hetkeks köllöttelemään, puhelin vaan piris ja halusin kovasti vastailla kavereille ja olin niin hyvilläni tulevasta rauhasta. No johan hostmama etti mut käsiinsä ja sano et nyt alkaa iso lasten vaateurakka... Siihenkin tuhlaantu kolme tuntia ja nyt mä oon ihan poikki. Hyvä kun nää espanjalaiset ei osaa suomea, joten voin hyvin kertoo tänne mun ja hostmaman juttelun tänään. :-D Kerroin siis hostmamalle kuinka nään huomen kahta eri miestä, samaan aikaan ja samassa paikassa ja molemmat on kiinnostuneita musta. Ja kaikenlisäks mulla on tääl viel kolmas mies, kestä oon oikeesti kiinnostunu. Hetken hostmama katto mua, alko nauraa, heitti yläfemmat ja totes että hyvin mä näitä miehiä pyöritän täällä, hahaha.
Tunnin päästä on taas varmaan karsee päivällinen, mut mun maha huutaa ruokaa. Pakko saada edes jotaki naamaan, tänäänkää syöny muuta kun aamupalan. Yheksän kymmenen aikaan tätä aikaa, mun pitäis vielä lähtee Pacon kanssa ulos kiertelemään kauppoja ja metsästämään banaanilikööriä ja pakko ostaa tupakkaaki. Ja muuten varmaan taas vaan kiesaillaan, juuan pikkasen vodkaa ja pidetään hauskaa. :-) Ja aamulla aikanen herätys, jipijajee... Ja tää onkin jo toka vika päivä tätä vuotta, iiks!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti