tiistai 7. tammikuuta 2014

Funny how I'm the broken one but I'm still the shining one


Tää blogi varmaan täyttää Yuen kuvista, ku se on nii fotogeeninen (ja mun suosikki) lapsi! Tänään mä oon paiskinu töitä 12 tuntia, kierrelly kaupoissa perheen kaa ja oltiin puistossa ton tytön kans hetki leikkimässä & kuvailemassa. Mua niin vituttaa nää puhelinkuvat, mut no can do. Varsinki ku hämäräl ottaa näit kuvii, niin laatu on ihan -6. Kohta meen tekee lapsille päivällisen ja pistän ne nukkumaan - vaikkaki Yue nukkuu täl hetkelläki olkkarin lattialla... Huomen herätys on jo puol kaheksalta ja arki alkaa! Eli lapsille vaatteet päälle, aamupala pöytään, kouluun vieminen ja samaa aikaa mun pitäis olla omassa espanjan kielises koulussa n. 2,5 kilsan päässä. Kuulostaa toosi hyvältä... not. Jos huomenna pääsis jopa keskustaan näkee kavereita, alkaa pännii tää sisällä istumine.

Läheiset kyllä tietää mitten kaikkien (hei missä mun suomenkielen taito on...?!) sairauksien kaa mä painin nyt ja loppuelämäni, ja pari viime päivää on ollu kyl aika rankkoja. Eikä auta meinaan yhtää tieto siitä et lääkkeet tulee loppumahan parin kuukauden päästä ja täält Espanjasta en saa niit lisää, koska ne on kuulemma liian kovia tai jotaki muuta vastaavaa, en muista mitä hostmom siittä selitteli. Mut ei se mitään, mä hymyilen ja henkäsen. Kaikki kipu loppuu aikanaan tai sitte siihen turtuu vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti