Remember sister, blood is ticker than water

Tänään on jouluaatto ja se tarkottaa sitä, että tasan kolme päivää lähtöön 72 tuntia! Viime yönä oli pakko tirauttaa muutamat kyynelet, ku mietin vaan miltä tuntuu lähtee lentokentälle päin ja hyvästellä äiti. Se on ehkä rankinta koko täs lähdössä, hahaa. Outoo kattoo äitiä ja miettii "nähään yli puolen vuoden päästä luultavimmin". Tottunu siihen et nään äitiä vähintään kuukauden välein ja sille voi aina soittaa itkien ku asiat on pilalla. Oon tutustunu nyt paljon Madridissa asuvii au paireihin, saanu muutamia kavereita ja kaikki tuntuu nyt hieman todellisemmalta. Harmi vaa että oon oikeestaan yksin uudenvuodenki Madridissa, kun kaikki noi tutut on kotimaissaan viettämässä joulua ja uuttavuotta. Onneks en silti joudu olemaan siellä ku jonkun vähän yli viikon, ennen kun eka 'kaveri' saapuu takasin sinne. Madridista ja Pozuelosta on muute tosi vaikee löytää hyvii kuvia! Kaikkialla vaan niitä futaajien kuvia, haha. Mua niin harmittaa ku hukkasin ton järkkärin laturin just ennen matkalle lähtöä. Ei millään viittis alkaa uutta järkkäriä sen takia Espanjasta ostamaa, ellei sitte jostakin löydy sopiva laturi tohon. Tosi kiva varmaa mennä espanjalaisille sönköttää jotakin järkkärin laturista.
Musta myös tuntuu siltä, ettei kaikki vielä oo ees sisäistäny mun lähtöä :-D Jotku kaverit on nyt alkanu kyselee multa kauheesti miks mä lähen, onko mun pakko lähteä jne. Sain myös joululahjoja kavereilta, mitä ei oo varmaan ikinä ennen käyny. Kuinka noloo, mulla ei ollu kellekään mitään haha. Mutta joo, seuraava ja viimeinen postaus Suomesta tulee luultavimmin torstaina. Nyt jatkan jänskäilyä ja vietän (toivottavasti) mukavan ja rauhallisen joulun perheen kanssa. Vikoja laatuaikoja perheen kera, nyh.