It's scary how you became someone else so fast

 

Olin tänää Madridissa intialaisen Vikaksen kanssa ja mulla loppu akku puhelimesta kesken kaike, jote en saanu näprättyä kuvia ja täällä on muutenki satanu koko tyhmän päivän (aamupäivällä oltiin perheen voimin läheisessä kaupungissa toooosi isos ostarissa shoppailemassa ja äsken värjäsin hiukset takas kunnon punasiks, jipii). Mut se ei nyt oo tän postauksen pointti vaan se, että ekaa kertaa viikkoon jouduin olee yksin ajatusteni kanssa. Kotimatkalla mulla ei ollu kuulokkeitten kautta musiikkia pauhaamassa ja mä jouduin oikeesti olemaan ihan yksin yli puol tuntia (kotona oon joko perheen kanssa tai omas huoneessani, mis pauhaa kokoajan musiikki). Mä huomasin, kuinka mä ajattelen nykyään pääasiassa jo englanniks ja jotku sanat sattuu olemaan jopa espanjaa. Mietin ainoostaan sillon suomeks, ku pähkäilen mitä kirjotan tänne blogiin tai jos en saa heti keksittyä mikä joku sana on englanniks. Oon asunu täällä nyt viikon päivät ja muutos on jo huomattava. Mut se ei oo se isoin muutos. 

Olin yläasteel tosi pinnallinen muita kohtaan, vaikka iteki olin ties kuinka ruma kakara vailla mitään kunnioitusta muita kohtaan. Nyt vuos pari sitte aloin kasvamaa aikuiseks muutettuani omilleni, tehtyäni paljo virheitä ja saaden läksytystä niin sukulaisilta ku virkavallaltaki ja totesin ittelleni, etten oo enää pinnallinen persoona. Tottakai mä haukuin kavereitten kans joitain ohikulkijoita ja mietin että jos mä olisin toi tai toi, en kehtais ees liikkua ulos. Mut se oli enempi sellasta sanallista, oman itsetunnon kohotusta, ei muuta. Päätettyäni muuttaa Madridii, tutustuin tosi moniin tyyppeihin Facebookin eri ryhmien kautta (mm. New in Madrid, Au pair in Madrid 2013-2014 jne) ja päätin jo sillon, että juttelen eka ihmisten kanssa jonku tovin ennen ku katon kuvia - jotten voi luoda pinnallista mielikuvaa kenestäkään. Tykkäsin puhuu monien ihmisten kanssa ja kuvat katottuani mietin "kehtaakohan ton kaa ees liikkuu ulkona". Pienen itsetutkiskelun avulla tajusin oikeesti olevani vieläkin suht pinnallinen persoona, vaikka ei mun kaikki kaverit mitään kaunottaria tai adonikseja ookaan - eikä niitten tarviikaan olla! Enhän mäkään mikään fit tyttö pienellä mahalla, isoilla tisseillä, virheettömällä iholla ja häikäsevillä silmillä ole. Täällä Espanjassa oon saanu tosi paljon miehiltä huomiota (lue: mm. uutena vuotena eräs halus kolminkimppaa, yks tunki kielen väkisin mun kurkkuun ja tänään yks mies olis maksanu mulle muutaman satasen seksistä ja mun tissikuvista). 

Anyway, back in the bisness. Nyt oon nähny monia "kavereita" täällä eikä osa niistäkää mitään kaunottaria tai adonikseja edelleenkään ole. Oon tavannu mm. hyvännäköstä espanjanranskalaista, rumaa saksalaista, järkkyä intialaista, kaameeta bulgarialaista, jännää espanjalaista ja lista senkun jatkuu. Tottakai mä mielessäni mietin kuka on hot, kuka not - mutta sillä ei oo enää väliä. Mua ei hävetä kulkea kadulla rumien kanssa, mua ei hävetä ottaa kuvia tai mua ei hävetä myöntää, kenen kanssa oon millonki ollu ulkona. Nyt mä voin oikeesti todeta, että mun pinnallisuus on tippunu aimo annoksen alaspäin. Ja tiiän, että se tulee vielä tippumaanki.

Toinen suuri muutos ihmisenä, on mun rehellisyys. Ennen mä pimitin kaikilta tietoa, valehtelin päin naamaa ja mulla oli aina ns. salanen elämä. Tänään ku tulin kotiin sielt Madridista, menin keittiöön ja pyysin hostmamaa juttelemaan mun kaa kahen kesken. Myönsin sille etten oo pystyny lopettaa tupakan polttamista, juteltii asiasta tovi jos toinenkin ja sovittiin et saan polttaa vapaa-ajallani - kunhan lapsien ei tarvii sitä nähä ja kotona en tietenkään saa polttaa. Fine with me. Halattiin tosi pitkään ja mä olin ylpee ittestäni. Olisin voinu salaa ton asian ihan helposti vaikka koko tän puol vuotta, mitä mä aion täällä olla. Mut mä päätin ottaa rohkeen askeleen ja kertoo hostäidille tupakasta silläki pelolla, että se olis suuttunut tosi paljo ja mikä pahinta, olis voinu lähettää mut takasin kotisuomeen. Hostäiti halas mua niin pitkään ja sano ettei oo nähny oikeesti hirveen montaa yhtä rehellistä ihmistä. Mulle tuli tosi hyvä mieli: mä oon sentää jossaki asiassa hyvä.

Vielä edelleenki toitotan samaa: oon asunu täällä vasta viikon ja mä huomaan jo nyt aika isoja muutoksii ittessäni. Muille noi taitaa olla pikkuasioita, mut mulle ne on suuria. Sanon nykyään kokoajan kiitos ja anteeksi, oon tosi kohtelias ja "kunnon kansalainen". Muistan ku olin 13-vuotiaana Englannin Brightonissa kielikurssilla kaks viikkoa ja kun mä palasin sieltä kotii, äiti sano et ihan kuin toinen ihminen olis astunu lentokoneesta ulos. Mä olin kasvanu tosi paljon jo niinä parina viikkona, nyt oon kasvanu jo viikossa. Mua mietityttää se, millaisena mä tuun takas Suomeen sitten kesällä - vai tuunko edes, anyhow.

Ja viho viimeinen asia mistä haluun vielä mainita, on Suomi. Oon alkanu arvostaa tosi paljon Suomen "hyvinvointivaltiota", liikennesääntöjä, sosiaaliavustuksia, julkista liikennettä, uusia ja turvallisia taloja, asuntojen lämpöä, koulutusta & oppivelvollisuutta, ihmisiä (Suomen miehet ei ehkä puhu eikä pussaa, mut ei haluu ainakaan aina pelkkää seksiä), henkkareitten kysymistä alkoholia tai tupakkaa ostaessa, joitakin lakeja ja lista jatkuu pitkälle. Oon vihannu aina asuu Suomessa ja oon puhunu äidille niin kauan ulkomaille muutosta, ku vaan opin puhumaan. En ehkä haluu asuu Suomessa mun loppuelämää, mut kyl mä nyt arvostan jo ihan eri tavalla Suomea kun ennen. Arvostan myös paljon enemmän mun perhettä, ruokaa ja kavereita (terkut teille rakkaille jälleen kerran!). 

Ulkomaille muutto ei oo vaan ja ainoostaan upee kokemus, vaan täynnä inhimillisiä muutoksia, oppimista arvostamaan asioita ja olemaan entistä parempi ihminen. Jos nyt palaisin kotiin, mä vannon et osa mun kavereista varmasti häipyis mun elämästä. Mua ei enää huvita dokaa muutamaa kertaa viikossa, sammua baariin, haastaa riitaa, valvoo koko yötä just for fun, aukoo päätä virkavallalle ja perheelle. Nyt mua kiinnostaa paljon enemmän olla parempi ihminen, perhekeskeisempi ja saada joskus oma rakas tyttölapsi, minkä voin kasvattaa mun avuks muuttaa tätä maailmaa. Avautuja-Nessa kiittää ja kuittaa lukijoita, tsau!