I know I'm smiling but look into my eyes, is this happiness?

Nyt mä kirjottelen tätä Suomesta! Tääl on ihan pirun kylmä, mun uus kämppis on vähän erikoinen, sain just muutettua ekat kamat tänne paritaloon ja nyt aloin ettimään jo uutta asuntoa. Mulla ei vaa mikää mee putkeen, haha. Mua kaduttaa ylikaiken Espanjasta lähtö, mietin sitä paikkaa kokoajan, oon kateellinen kavereitten päivityksille ja kuville mitä ne siellä tekee tai on tekemättä ja huhhuh. Tai siis mähän olisin ollut maaliskuuhun asti siellä, mut hostmom tuli tosiaanki noin viikkoo ennen Suomeen lähtöö mun huoneeseen ja tilas vaan mulle lentoliput kysymättä mitään! Ne kerkis palkkaa uuden au pairin, kuka halus aloittaa heti, joten mulle vaan työnnettiin boarding pass käteen ja vietiin lentokentälle.
Mulla on ehkä eniten ikävä ystäviä, Solia, Madridin vipinää ja lämpöä. Harmittaa kun tietää ettei kaikkia tuu enää ikinä näkemään, kuinka me kaikki vieraannutaan toisistamme. Ja harmittaa suuresti se, kuinka paljon multa jäi siellä kokematta ja näkemättä. Turha reissu mut tulipahan tehtyä. Ja iso ero tän kaiken välillä on se, et Espanjassa mä olin onnellinen, mut enää en ole. Täällä mulla ei ole mitään, ei oo tullu ees hirveesti kavereita nähtyä.

Kokemuksena toi oli ihana, mutta uusiks en au pairiks kyllä lähtis. Jos jotakin opin niin sen, kuinka ihana maa Suomi omalla tavallaan on. Ja kuinka kaikki voi muuttua hetkessä, kuinka erilaista maailmalla onkaan ja kuinka tärkeitä läheiset on. Tätä blogia päätin jatkaa, tosin postauksia tulee varmaan vaan kerran viikossa ja kirjottelen tänne kuinka kaikki mun asiat menee pieleen. Haha ei vaan! Jatkan siis tottakai tätä, mutta Suomesta käsin ja rustaan tänne mun elämän eeppisimpiä hetkiä. Ja munhan elämä ei ole hetkeekään normaalia, joten hauskoja postauksia varmasti luvassa. ;-) Mut nyt mä alan lukemaan kirjaa ja nautin hetken hiljasuudesta - mitä en oo kuullu aikoihin. Huomen aamulla lääkäriin, asuntoa katsomaan ja käpertymistä poikaystävän kainaloon. Tsau!